Nominatiivia (ilman prepositiota, ilman akkusatiivia) käytetään seuraavissa lauseenjäsenissä:
Subjekti
Subjekti on se, joka tekee predikaatin teon. Subjektin tulee olla aina nominatiivissa:
- La patro donis al mi dolĉan pomon. - Isä antoi minulle makean omenan.
- Ili promenadis. - He olivat kävelyllä.
- La soldato pafis. - Sotilas ampui.
- Subite granda hundo alsaltis el inter la arbetaĵoj. - Yht'äkkiä suuri koira hyppäsi esiin pensaikosta.
- Ĉu vi aŭdis jam tiun historion? - Kuulitko sinä jo tuon kertomuksen?
- La folioj faladis de la arboj. - Lehdet putoilivat puista.
- Tio surprizis min. - Se yllätti minut.
- Estis iam malgranda knabino. - Olipa kerran pieni tyttö.
- Mankas al mi nenio. - Minulta ei puutu mitään.
- Ŝi estas tre maljuna. - Hän on hyvin vanha.
Vokatiivi
Lauseenjäsen vokatiivi osoittaa, keneen sanottu on suunnattu. Vokatiivi on tavallisesti puhuteltavan nimi, lausuttu herättämään tämän huomion. Vokatiivi on normaalisti erotettu muusta lauseesta pilkulla tai pilkuilla. Vokatiivin tulee aina olla nominatiivissa:
- Elizabeto, ĉu vi scias, kie la hundo estas? - Elisabet, tiedätkö, missä koira on?
- Mi konstatis, kara Petro, ke vi ne estis en la lernejo hodiaŭ. - Minä huomasin, rakas Petro, että sinä et ollut koulussa tänään.
- Mi deziras al vi bonan tagon, sinjoro! - Toivotan teille hyvää päivää, herra!
- Estimata prezidanto, mi ŝatus fari jenan proponon. - Kunnioitettu puheenjohtaja, haluaisin tehdä tämän ehdotuksen.
Tarkennus
Substantiivilausekkeella voi olla määre, joka osoittaa asian identiteetin, normaalisti sen omalla nimellä. Tällainen tarkenne sijaitsee aina pääsanansa jäljessä, ja pitää olla nominatiivissa.
-
Tio estis en la monato Majo. - Se oli toukokuussa.
Kuukausi on nimeltään "Toukokuu". Majo on tarkentava määre sanalle monato.
- Ni vizitis la urbon Seulo. - Me vierailimme Soulissa (kaupunki).
- La ĉefurbo de Britio estas Londono, sed ankaŭ en Kanado kaj Usono oni havas urbojn Londono. - Britannian pääkaupunki on Lontoo, mutta myös Kanadassa ja Yhdysvalloissa on Lontoo-nimisiä kaupunkeja.
- Sinjoro Petro kaj lia edzino tre amas miajn infanojn. - Herra Petro ja hänen puolisonsa rakastavat hyvin paljon minun lapsiani.
Voi usein lisätä kiu nomiĝas (jota nimitetään) ennen tarkennusta: monato, kiu nomiĝas Majo; urbon, kiu nomiĝas Seulo; urbojn, kiuj nomiĝas Londono.
Älä käytä prepositiota de ennen tarkennusta: la urbo de Nov-Jorko, la ŝtato de Keralo, la Popola Respubliko de Ĉinujo. Oikeita ovat vain: la urbo Nov-Jorko, la ŝtato Keralo, la Popola Respubliko Ĉinujo.
Vertaa tarkennusta appositioon.
Predikatiivi
Predikatiivi on lauseenjäsen, joka kuvaa subjektia tai objektia predikaatin avulla. Predikatiivi on normaalisti nominatiivinen.
Subjektinen predikatiivi
Verbi esti on pääverbi, joka liittää kuvauksen subjektiin. Muita kuvaavia verbejä ovat esim. (far)iĝi, ŝajni, montriĝi kaj nomiĝi.
Subjektinen predikatiivi on useimmiten adjektiivi (adjektiivilauseke) tai adjektiivin tapainen pikkusana:
-
Ŝi estis terure malbela. - Hän oli hirveän ruma.
Terure malbela on sanan ŝi määre. Kuvaus välittyy sanalla estis.
-
La patro estas sana. - Isä on terve.
Sana on sanan la patro määre.
- La dentoj de leono estas akraj. - Leijonan hampaat ovat terävät.
- Ili fariĝis trankvilaj. - He rauhoittuivat.
- La juna vidvino fariĝis denove fianĉino. - Nuoresta leskestä tuli uudestaan morsian.
-
Ŝi aspektis kolera. - Hän vaikutti vihaiselta.
Sanan aspekti yhteydessä kuitenkin hyvin usein käytetään adverbista tavan adverbiaalia adjektiivisen predikaatin asemesta: En la novaj vestoj ŝi aspektis tiel elegante kaj bele.
-
Ordinare li ne estas tia. - Tavallisesti hän ei ole tuollainen.
Adjektiivinen pikkusana tia kuvaa subjektia li sanan estas välityksellä.
Subjektinen predikatiivi voi myös olla substantiivilauseke nominatiivissa:
-
Leono estas besto. - Leijona on eläin.
Besto on sanan leono lajikuvaus.
- Januaro estas la unua monato de la jaro. - Tammikuu on vuoden ensimmäinen kuukausi.
- Mi scias, kio mi estas. - Minä tiedän, mikä minä olen.
- Mia frato fariĝos doktoro. - Veljestäni tulee lääkäri.
Subjektinen predikatiivi voi myös olla substantiivilauseke yhdessä preposition kanssa. Tuollainen kuvaus osoittaa ominaisuutta. Voi usein muuttaa tuollaisen kuvauksen adjektiiviksi:
- Li estas hodiaŭ en kolera humoro. = Li estas hodiaŭ kolerhumora. - Hän on tänään pahalla tuulella. = Hän on tänään pahantuulinen.
- Ili estas de la sama speco. = Ili estas samspecaj. - Ne ovat samaa lajia. = Ne ovat samanlajisia.
Adverbia käytetään predikatiivina adjektiivin sijaan, jos kuvattu subjekti on infinitiivi tai sivulause:
- Resti kun leono estas danĝere. - Leijonan kanssa oleminen on vaarallista.
- Estas pli bone, ke ni tie ĉi manĝu kaj iru en la urbon vespere. - On parempi, että me syömme täällä ja menemme kaupunkiin illalla.
Adverbia käytetään adjektiivin sijaan myös kun ei ole subjektia. Silloin predikatiivi kuvaa koko tilannetta:
-
Estis al mi tiel terure! - Minulla oli niin hirveää!
Estis terure on yleinen kuvaus tilanteesta
- Ĉu hodiaŭ estas varme aŭ malvarme? - Onko tänään kylmä vai lämmin?
Jos subjekti on poisjätetty asiayhteydestä ymmärretty substantiivi tai pronomini, pitää käyttää adjektiivista muotoa: La mastro traktis min tre bone, kaj estis tre afabla. = ...kaj li estis tre afabla. Estu kuraĝa! = Vi estu kuraĝa!
Objektinen predikatiivi
Muutamat verbit voivat välittää kuvauksen objektistaan. Vaikka tuollaiset predikatiivit kuvaavat objektia, niihin ei tule liittää päätettä N:
-
Vi farbas la domon ruĝan. (= Vi farbas la ruĝan domon.) - Sinä maalaat punaista taloa.
Ruĝan on tässä la domon tarkennus. = Vi farbas tiun domon, kiu jam estas ruĝa. Sinä maalaat tuota taloa, joka on jo punainen
-
Vi farbas la domon ruĝa. = Vi farbas la domon tiel, ke ĝi fariĝas ruĝa. - Sinä maalaat talon punaiseksi.
Ruĝa on predikatiivi sanalle la domon, siis objektin predikatiivi. Punaisuus ilmenee teon farbi (maalata) vuoksi. Ei sanota, minkä värinen talo oli aikaisemmin. (Voi myös sanoa: Vi farbas ruĝa la domon. Ei kuitenkaan ole mahdollista: Vi farbas la ruĝa domon.)
Objektinen predikatiivi voi olla adjektiivi tai adjektiivinen pikkusana:
- Ĉu vi farbos vian ruĝan domon verda? - Maalaatko punaisen talosi vihreäksi?
- Ne, ni preferas ĝin flava. = Ne, ni preferas, ke ĝi estu flava. - Ei, me mieluiten haluamme siitä keltaisen.
- Ŝi trovis la Francajn vinojn tre bonaj. = Ŝi trovis, ke ili estas tre bonaj. - Hänen mielestään ranskalaiset viinit ovat erittäin hyviä.
- Neniam mi vidis lin tia. = Neniam mi vidis, ke li estas tia. - En koskaan ole nähnyt häntä tuollaisena.
- La ĝojo kaj surprizo faris lin muta! - Ilo ja hämmästys mykisti hänet!
Joskus tällainen adjektiivinen objektin kuvaus vastaa merkitykseltään kiam-lausetta, ja osoittaa tilaa, joka ei riipu predikaatin teosta. Silloinhan voi käyttää akkusatiivia:
-
Ni lin trovis malvivan. = Ni lin trovis, kiam li estis malviva. - Löysimme hänet elottomana.
N-pääte sanassa malvivan voi auttaa selkeyttämään, mutta sen voi myös jättää pois. Ilman N-päätettä merkitys voi olla: Ni lin trovis, kaj trovis, ke li estas malviva. (Löysimme hänet ja huomasimme, että hän on eloton)
-
Mi ŝatas la matenmanĝajn ovojn malmolaj(n). = Mi ŝatas la matenmanĝajn ovojn, kiam ili estas malmolaj. Mi ŝatas, ke la matenmanĝaj ovoj estu malmolaj.
- Minä pidän pehmeistä aamiaismunista. Minä pidän aamiaismunista, kun ne ovat pehmeitä. Minun mielestäni aamiaismunien pitää olla pehmeitä. Jotkut käyttävät N tällaisissa lauseissa. Toiset pitävät parempana adjektiivia ilman N. Merkitysero on käytännössä olematon.
Objektinen predikatiivi voi olla substantiivilauseke nominatiivissa:
- Mi elektis lin prezidanto. = Mi elektis lin, ke li estu prezidanto. - Minä valitsin hänet puheenjohtajaksi. = Minä valitsin hänet, että hänestä tulisi puheenjohtaja.
- Vin mi volas fari mia edzo! = Mi volas fari tiel, ke vi estos mia edzo. - Sinusta minä haluan tehdä puolisoni! = Minä haluan tehdä niin, että sinusta tulee puolisoni.
- Ĉemizojn, kolumojn, manumojn kaj ceterajn similajn objektojn ni nomas tolaĵo. - Paitoja, kauluksia, kalvosimia ja muita samanlaisia esineitä nimitämme liinavaatteiksi.
Joidenkin verbien yhteydessä voi vaihtoehtoisesti käyttää kiel-ilmaisua: Ili elektis ŝin kiel kasiston.
Toisinaan lauseenjäsen yhdessä preposition kanssa voi olla objektinen predikatiivi:
- Ŝi lin trovas laŭ sia gusto. = Ŝi trovas, ke li estas laŭ ŝia gusto. - Hän pitää miestä mielensä mukaisena. = Hän ajattelee, että mies on hänen mieleisensä.
- Mi preferas ĝin sen sukero. - Minä pidän sitä parempana ilman sokeria.
Jos objekti on infinitiivi tai sivulause, voi käyttää adverbia objektisena predikatiivina. Niin käytännössä tapahtuu lähes yksinomaan verbien opinii ja trovi kanssa (erityismerkityksessä "olla sitä mieltä [että jokin on jonkinlainen]"):
-
Ili trovis saĝe forkuri. - Heidän mielestään oli viisasta paeta.
(He olivat sitä mieltä, että pakeneminen on viisasta.)
-
Mi opinias taŭge, ke Petro faru la tutan laboron sola. - Minä pidän soveliaana, että Petro tekisi koko työn yksin.
(Olin sitä mieltä, että se, että Petro tekisi koko työn yksin, on sopivaa.)
Huomautus: Joidenkin kieliopintutkijoiden mukaan tulee käyttää adjektiivia tuollaisissa lauseissa, koska he ovat sitä mieltä, että adverbinen muoto voi olla harhaanjohtava tavan adverbiaalina. He siis suosittelevat, että sanotaan esim. Ili trovis saĝa forkuri.
Kontrollimenetelmä
Jos epäröi, onko kyse määreestä vai objektin predikatiivista, voi korvata objektin pronominilla (lin, ŝin, ĝin, ilin ym.). Silloin halutaan poistaa määre, koska se on osa objektia. Predikatiivi kuitenkin halutaan säilyttää, koska se on itsenäinen lauseenjäsen, joka on tarpeen lauseen merkityksen kannalta: Ĉu vi farbas la domon ruĝan? → Ĉu vi farbas ĝin? Ruĝan on määre. Ĉu vi farbas la domon ruĝa? → Ĉu vi farbas ĝin ruĝa? Ruĝa on objektin predikatiivi.