Tästä sisältöön

Määritteet ovat pikkusanoja, jotka sijoitetaan ennen substantiivilauseketta määrittämään asian yksilöityvyyttä. Tärkein määrite on määräinen artikkeli la.

La – määräinen artikkeli

Pikkusana la osoittaa, että puhutaan tietystä asiasta, jonka puhuteltu henkilö tuntee.

Määräiseen artikkeliin la ei lisätä J- eikä N-päätettä:

  • la domo = tuo sinun tuntemasi talo
  • la bela junulino = tuo sinun tuntemasi kaunotar
  • la junulinoj = nuo sinun tuntemasi kaunottaret
  • la altaj montoj = nuo sinun tuntemasi korkeat vuoret
  • la ruĝajn krajonojn = noita sinun tuntemiasi punaisia kyniä

Joissain tapauksissa voi käyttää lyhennettyä heittomerkillistä muotoa l'.

La on ennen muita substantiivin määreitä. Tarvittava prepositio sijoitetaan ennen la-artikkelia:

  • en la domo
  • ĉe la bela junulino
  • pri la altaj domoj

Yksilöidyt asiat

Kun kyse on yksilöidyistä asioista (ei lajista), la merkitsee, että puhuja olettaa, että puhuteltu tunteen asian. La merkitsee silloin enemmän tai vähemmän "sinä tiedät, mistä minä puhun".

La-artikkelin (tai muun määritteen) poissaolo merkitsee, että puhuja olettaa, että puhuteltu ei tunne asiaa. Määritteen puute merkitsee enemmän tai vähemmän "sinä et tiedä, mistä minä puhun". Määritteen puute voi myös merkitä, että yksilöityminen ei ole tärkeää. La-artikkelin käyttämättä jättäminen on siten yhtä tärkeää kuin la-artikkelin käyttö.

  • La rozo apartenas al Teodoro. - Ruusu kuuluu Theodorille.

    Puhuja olettaa, että kuulija voi ymmärtää, mistä ruususta on kyse.

  • Al Teodoro apartenas rozo. - Theodorille kuuluu ruusu.

    Nyt on kyse ruususta, jota kuulija ei tunne.

  • Domo brulas! - Talo palaa!

    Yksilöity talo palaa, mutta puhuja ei ole varma, tietääkö kuulija, mistä talosta on kyse, tai ehkä puhuja itsekään ei tiedä, mikä talo palaa.

  • La domo brulas! - Talo palaa!

    Puhuja haluaa tiedottaa, että nyt palaa tuo tietty talo, jonka kuulija oletettavasti tuntee (ehkä hänen kotinsa).

  • Venis multaj gastoj al via festo, ĉu ne? - Juhliisi tuli paljon vieraita, eikö niin?

    Vieraathan ovat tiettyjä yksilöitä, mutta tässä lauseke multaj gastoj (paljon vieraita) vain palvelee osoittamassa vieraiden määrää. Heidän yksilöity tai ryhmäidentiteetti ei ole tärkeää.

Aiemmin mainittu

Normaalisti jokin on tunnettu, koska se on jo mainittu aikaisemmin. La merkitsee silloin, että uudestaan mainitaan jokin ennen puheena ollut. La-artikkelin käyttämättä jättäminen merkitsee, että kertomukseen tuodaan jotain uutta:

  • Mi havas grandan domon. La domo havas du etaĝojn. - Minulla on suuri talo. Talossa on kaksi kerrosta.

    Ensimmäisessä maininnassa kuulija ei vielä tiedä, mistä talosta on kyse. Silloin puhuja ei käytä la. Toisen maininnan yhteydessä puhuja lisää la osoittaakseen, että on kyse juuri mainitusta talosta. Jos hän silloin ei käyttäisi la, kuulijan pitäisi olettaa, että on kyse toisesta talosta kuin juuri mainitusta tai talosta yleensä (mistä tahansa talosta).

  • En tiu ĉi skatolo estas frukto. La frukto estas ronda. - Tässä rasiassa on hedelmä. Hedelmä on pyöreä.

    Aluksi frukto (ilman la) esittelee uuden asian. Kuulija siten tietää, että rasiassa on hedelmä. Sitten puhuja voi jatkaa puhumista tuosta samasta hedelmästä sanoilla la frukto.

  • Mi havas tri infanojn. La infanoj ofte ĝojigas min. - Minulla on kolme lasta. Lapset usein ilahduttavat minua.

    La osoittaa, että kyse on uudestaan jo mainituista lapsista.

  • Sur la strato iris tri viroj. Ili aspektis kiel friponoj. Subite la tri friponoj malaperis en bankon. Ŝajnis, ke la banko estas prirabota. - Kadulla kulki kolme miestä. He vaikuttivat roistoilta. Äkkiä kolme roistoa katosivat pankkiin. Näytti siltä, että pankkia ryöstetään.

    Kun on ensimmäisen kerran mainittu kolme miestä ja tieto, että he vaikuttavat roistoilta, heitä voi yksinkertaisesti nimittää ilmauksella la (tri) friponoj. Lauseke la (tri) friponoj palvelee tilapäisenä erisnimenä juuri näille kolmelle miehelle. Kun pankki on mainittu ensimmäisen kerran, niin sen jälkeen sitä voi nimittää sanalla la banko.

Ei ole tarpeen käyttää täsmällisesti samoja sanoja voidakseen puhua samasta asiasta la-artikkelia käyttäen:

  • Tre malproksime de ĉi tie loĝis reĝo, kiu havis dek unu filojn kaj unu filinon, Elizon. La dek unu fratoj iradis en la lernejon kun stelo sur la brusto kaj sabro ĉe la flanko. - Hyvin kaukana täältä asui kuningas, jolla oli yksitoista poikaa ja yksi tytär, Eliza. Nuo kymmenen veljestä kulkivat kouluun tähti rinnassa ja sapeli kupeella.

    Vaikka heidät ensiksi mainitaan sanalla filoj, heitä voi myöhemmin nimittää la (dek unu) fratoj (yhdeksitoista veljekseksi).

Ei suoraan mainittu, arvattavissa

Usein jokin on tunnettu, koska muu ennen mainittu asia antaa ymmärtää sen olemassa olon, tai koska kuulijalla on tarpeelliset tiedot maailmasta:

  • Mi aĉetis aŭton, sed la motoro ne funkcias. - Minä ostin auton, mutta moottori ei toimi.

    Moottoria itse ei ole suoraan mainittu ennen, vain auto, mutta koska kaikissa autoissa on normaalisti moottori, kuulija voi ymmärtää, että kyse on juuri mainitun auton moottorista. Voisi myös sanoa ĝia motoro (sen moottori), mikä olisi jopa vielä selvempi.

  • Mi manĝas per la buŝo kaj flaras per la nazo. - Minä syön suulla ja haistan nenällä.

    Kuulija tietää, että puhuja on ihminen, ja että ihmisellä on suu ja nenä. La buŝo ja la nazo vastaavat siis ilmauksia mia buŝo ja mia nazo. Voisi ehkä jättää la-artikkelin pois, mutta silloin kuulostaisi hieman ikään kuin puhuja epäilisi, ettei kuulija tiedä, että ihmisellä on suu ja nenä.

Täysin kuvailtu

Lauseke voi saada määreitä tai lisäyksiä, jotka antavat ymmärtää, mistä on kyse

  • Jen kuŝas la ĉapelo de la patro. - Tässä lojuu isän hattu.

    Lisäys de la patro selventää, kenen hatusta on kyse. Asiayhteydestä ymmärretään, että on vain yksi isän hattu. Jos ei käytettäisi la, pitäisi silloin olettaa, että se on vain yksi isän monista hatuista.

  • Por la hodiaŭa tago mi ricevis duoblan pagon. - Tästä päivästä sain kaksinkertaisen maksun.

    Määre hodiaŭa (tämänpäiväinen, tästä päivästä) selittää täysin, mistä päivästä on kyse.

  • Mi redonas al vi la monon, kiun vi pruntis al mi. - Minä annan sinulle takaisin rahan, jonka sinä lainasit minulle.

    Sivulause kiun vi pruntis al mi selittää täysin, mistä rahasta on kyse.

  • Mi vojaĝis al la urbo Pekino. - Minä matkustin Pekingiin (kaupunkiin nimeltä Peking).

    Nimi Pekino (Peking) yksilöi täysin kaupungin.

Suoraan nähtävissä

Asia voi olla tuttu siksi, että kuulija suoraan näkee sen tai muuten huomaa sen:

  • La domo estas vere bela. - Talo on todella kaunis.

    Näin voi sanoa, kun molemmat keskustelijat näkevät talon.

  • La floroj odoras tre bone. - Kukat tuoksuvat erittäin hyvältä.

    Näin on mahdollista sanoa, kun kuulija itse näkee tai haistaa kukat, ja on siis helppo ymmärtää, mistä kukista on kyse.

Yleisesti tunnettu, ainutkertainen

Asia voi olla tunnettu, koska se on täysin ainutkertainen, koska on olemassa vain yksi sellainen asia, tai koska se on niin huomattava tai erikoinen, että voi olla kyse vain siitä:

  • La ĉielo estas blua. - Taivas on sininen.

    Kaikki tietävät, että taivas on olemassa. Siten siitä voi yksinkertaisesti käyttää nimeä la ĉielo.

  • La prezidanto de Usono diris, ke... - Yhdysvaltain presidentti sanoi, että...

    Puhuja olettaa, että kuulija tietää, että Yhdysvalloilla on valtion presidentti, ja vain yksi. Sen vuoksi on mahdollista käyttää hänestä nimitystä la prezidanto de Usono (Yhdysvaltojen presidentti).

Lajeja

Usein substantiivia käytetään puhumaan lajista, sanomaan kia (minkälainen) jokin on. Sen voi tehdä eri tavoilla: ilman la-artikkelia, la-artikkelin kanssa, yksikössä tai monikossa. Usein voi käyttää kaikkia mahdollisia tapoja mielensä mukaan tai tyylin vaatimuksesta.

Useimmiten ei käytetä määritettä, kun puhutaan lajista. Katsotaan lajia ikään kuin yhtenä tuntemattomana yksilönä, tai yksilönä, jonka yksilöllisyys ei ole merkittävä:

  • Leono estas besto. - Leijona on eläin.

    Halutaan sanoa, että leijona on eräs monista eläinlajeista, ei kasvilaji tai muu asia.

  • Rozo estas floro kaj kolombo estas birdo. - Ruusu on kukka ja kyyhkynen on lintu.

    Kyse on lajeista, ei yksilöistä.

  • Karlo estas kuracisto. - Karlo on lääkäri.

    Sana kuracisto ei tarkoita tiettyä lääkäriä, vaan kertoo, mikä ammatti Karlolla on.

  • Elizabeto estas patrino de tri infanoj. - Elisabeth on kolmen lapsen äiti.

    Lauseketta patrino de tri infanoj ei käytetä osoittamaan, että Elisabeth on, vaan tiedottamaan, minkälainen ihminen hän on.

  • Akvo bolas je cent gradoj. - Vesi kiehuu sadassa asteessa.

    Ei puhuta tietystä vesiannoksesta, vaan vedestä aineena yleisesti.

Joskus lajia pidetään yhtenä kuviteltuna tunnettuna yksilönä, ja käytetään la-artikkelia. Se on suhteellisen yleistä muodollisessa tai filosofisessa tyylissä. Tällaisissa tapauksissa on kyse selvästi kokanaisesta lajista:

  • La gitaro estas tre populara instrumento. - Kitara on hyvin suosittu soitin.

    Soitinlaji esitetään ikään kuin yhtenä tiettynä tunnettuna soittimena. Mahdollista on myös: Gitaro estas...

  • La kato preferas varman klimaton. - Kissa suosii lämmintä ilmastoa.

    Eläinlaji esitetään yhtenä tunnettuna yksilöitynä eläimenä. On mahdollista sanoa myös: Kato preferas...

  • La urso troviĝas kaj en Eŭropo kaj en Ameriko. - Karhu esiintyy sekä Euroopassa että Amerikassa.

    Sanonta ei voisi olla voimassa yhteen yksittäiseen karhuun. Siksi ei ole mahdollista sanoa: Urso troviĝas kaj en Eŭropo kaj en Ameriko.

  • La saĝulo havas siajn okulojn en la kapo, kaj la malsaĝulo iras en mallumo. La saĝulo = ĉiuj saĝuloj. La malsaĝulo = ĉiuj malsaĝuloj. - Viisaalla on silmät päässään ja tyhmä kulkee pimeydessä. La saĝulo = kaikki viisaat ihmiset. La malsaĝulo = kaikki tyhmät ihmiset.

Jos substantiivi esiintyy predikatiivina, ei missään nimessä pidä käyttää la-artikkelia, jos kyse on vain lajista: Karlo estas advokato. Jos sanotaan Karlo estas la advokato, silloin merkitys on "Karlo on tuo tietty asianajaja, jonka tunnet" tai "Karlo on tuo asianajaja, josta me nyt puhumme" tai vastaavaa.

Jos kyse on numeroituvasta asiasta, voi myös esittää lajin monikollisena sanana. Kun puhutaan lajeista, ero yksikön ja monikon välillä on usein merkityksetön:

  • Leonoj estas bestoj. = Leono estas besto.
  • Rozoj estas floroj kaj kolomboj estas birdoj.
  • La leonoj estas bestoj.
  • La rozoj estas floroj kaj la kolomboj estas birdoj.

Artikkelin la käyttökielto

Älä käytä la-artikkelia lausekkeessa, jolla on muu määrite. Muita määritteitä ovat possessiivipronominit, U, A tai ES -loppuiset taulukkosanat, pikkusana ambaŭ, ja osittain määrittävä unu:

  • Mia dorso doloras. - Selkääni särkee.

    Ei: La mia dorso doloras. (On kuitenkin mahdollista la mia/via..., jos ei esiinny substantiivia jäljessä.)

  • Tiu domo estas granda. - Tuo talo on suuri.

    Ei: La tiu domo estas granda.

  • Ĉiuj gastoj jam venis. - Kaikki vieraat ovat jo tulleet.

    Ei: Ĉiuj la gastoj jam venis. Eikä: La ĉiuj gastoj jam venis.

  • Mi ŝatas ĉiajn legomojn. - Minä pidän kaikista vihanneksista.

    Ei: Mi ŝatas la ĉiajn legomojn.

  • Kies gasto mi estas, ties feston mi festas. - Kenen vieras minä olen, sen juhlia minä juhlin.

    Ei: La kies gasto... la ties festo...

  • Mi legis ambaŭ librojn. - Minä luin molemmat kirjat.

    Ei: Mi legis la ambaŭ librojn. Eikä: Mi legis la ambaŭ librojn.

Älä käytä la-artikkelia vokatiivin edessä:

  • Kelnero, alportu al mi glason da biero! - Tarjoilija, tuokaa minulle lasi olutta!

    Älä sano: La kelnero, alportu...

La-artikkeli possessiivipronominin asemesta

Usein käytetään la-artikkelia possessiivipronominin asemesta, jos asiayhteys selvästi osoittaa, kuka on omistaja. Näin käy erityisen usein silloin, kun puhutaan ruumiinosista ja sukulaisista:

  • Li levis la kapon. = Li levis sian kapon. - Hän nosti päätä. = Hän nosti päätään.
  • Mi montris per la fingro, kien li iru. = ...per mia fingro... - Minä osoitin sormella, minne hänen pitäisi mennä. = ...sormellani...
  • Ŝi lavis al si la piedojn. = Ŝi lavis siajn piedojn. - Hän pesi itseltään jalat. = Hän pesi jalkansa.
  • Ĉu Karlo venis kun la patro? = ...kun sia patro? - Tuliko Karlo isän kanssa? = ...isänsä kanssa?
  • Diru al la patro, ke mi estas diligenta. La patro = mia patro (la patro de la parolanto)
    - Sano isälleni, että minä olen ahkera. La patro = minun isäni (puhujan isä).

    Kuitenkin käytetään usein sanoja Patro ja Patrino (isolla alkukirjaimella) ikään kuin erisnimenä ilman artikkelia la.

La-artikkeli sanan ĉiuj asemesta

Kun väärinymmärryksen vaaraa ei ole, voi käyttää la-artikkelia ĉiuj-sanan asemesta:

  • La gastoj eksidis ĉe la tablo.Ĉiuj gastoj eksidis... - Vieraat istuutuivat pöydän ääreen. ≈ Kaikki vieraat istuutuivat...
  • Ĉi-vespere la Angloj prezentos teatraĵon en la kongresejo. La Anglojĉiuj Angloj. - Tänä iltana englantilaiset esittävät teatterikappaleen kongressisalissa. La Angloj ≈ kaikki englantilaiset.

    Tilanne (kogressi) kuitenkin rajoittaa ĉiuj Angloj merkitystä. On kyse (enemmän tai vähemmän) kaikista englantilaisista, jotka osallistuvat kongressiin eikä kaikista englantilaista maailmassa.

La-artikkeli kielten nimien edessä

La-artikkelia käytetään kielinimien edessä, jotka koostuvat adjektiivista sekä sanasta lingvo (usein oletetaan asiayhteydessä ymmärretyksi). La-artikkelia käytetään, koska kieliä pidetään ainutlaatuisina: la Angla (lingvo), la Ĉina (lingvo), la Nederlanda (lingvo) ym. Kuitenkaan ei tule käyttää la niiden harvojen kielten yhteydessä, joilla on oma substantiivinen nimi, esim. Esperanto, Sanskrito, Ido, Volapuko ym.

La-artikkeli plej ja malplej -sanojen edessä

Kun plej tai malplej ovat läsnä, on kyse normaalisti jostain ainutlaatuisesta, ja silloin käytetään la-artikkelia:

  • La malfeliĉa infano forkuris kaj kaŝis sin en la plej proksima arbaro. - Onneton lapsi juoksi pois ja piiloutui kaukaisimpaan metsään.
  • Li estas tre kredema: eĉ la plej nekredeblajn aferojn, kiujn rakontas al li la plej nekredindaj homoj, li tuj kredas. - Hän on hyvin herkkäuskoinen; hän uskoo heti jopa uskomattomimmat asiat, joita kertovat hänelle mitä epäuskottavimmat ihmiset.

Jos on kyse vertailusta kahden yksilöllisen asian tai kahden ryhmän välillä, käytetään tavallisesti la (mal)pli sijaan la (mal)plej:

  • Unu vidvino havis du filinojn. La pli maljuna [filino] estis tiel simila al la patrino per sia karaktero kaj vizaĝo, ke ĉiu, kiu ŝin vidis, povis pensi, ke li vidas la patrinon. - Eräällä leskellä oli kaksi tytärtä. Vanhin [tytär] oli niin samankaltainen äitinsä kanssa luonteeltaan ja kasvoiltaan, että kaikki, jotka hänet näkivät, saattoivat ajatella, että he näkevät äidin (hänen äitinsä).

Joskus plej ei osoita mitään ainutkertaista, vaan ominaisuuden korkeinta astetta tai tapaa. Silloin ei tule käyttää la:

  • vulpo plej ruza fine estas kaptata. - Jopa viekkain kettu saadaan lopulta kiinni.

    Kyse ei ole tietystä tunnetusta ketusta, vaan mistä tahansa mahdollisimman viekkaasta ketusta.

  • Li estas plej laca en la mateno. - Hän on väsynein aamulla.

    Kyse ei ole vertailusta eri henkilöiden välillä, vaan vertailusta yhden ja saman henkilön erilaisten väsymysten kesken eri aikoina.

  • Kiu venas plej frue, sidas plej ĝue. - Se, joka tulee ensimmäisenä, istuu mukavimmin.

    Plej ei sijaitse substantiivilausekkeen edessä, vaan adverbilausekkeen edessä.

La-artikkeli erisnimien yhteydessä

Älä käytä la-artikkelia sanan yhteydessä, joka itsessään on erisnimi, koska sellaiset nimet ovat selvästi määritettyjä itsessään:

  • Pasintjare mi vojaĝis al Kanado. - Viime vuonna matkustin Kanadaan.

    Älä sano: ...al la Kanado.

  • Kie estas Francisko? - Missä on Francisko?

    Älä sano: Kie estas la Francisko?

Tavallisten sanojen yhteydessä, joista on tullut erisnimiä, käytetään normaalisti la-artikkelia, koska sellaiset sanat eivät ole itsessään määritettyjä:

  • Kaj tiam la Nokto diris: "Tenu vin dekstre kaj eniru en la malluman pinarbaron, mi vidis, ke tien foriris la Morto kun via malgranda infano." - Ja silloin Yö sanoi: "Pysyttele oikealla ja astu sisään pimeään mäntymetsään, minä näin, että sinne poistui Kuolema pienen lapsesi kanssa."

    Sadussa yö ja kuolema toimivat henkilöinä, joilla on erisnimet (asian osoittaa isojen alkukirjainten käyttö), mutta nokto ja morto ovat tavallisia substantiiveja ja siksi tarvitsevat artikkelin la.

Kun tavallisella erisnimellä on adjektiivi määreenä, ja jos tuo adjektiivi ei ole itse erisnimen osa, silloinhan normaalisti käytetään la. Niin tehdään erityisesti, kun on kyse valinnasta (todellisesta tai näennäisestä) monien samannimisten asioiden välillä:

  • Duoble montriĝis la bildo de Venero, de la surtera Venero. - Kahdesti näyttäytyi Venuksen kuva, maallisen Venuksen.

    Venus on jumalattaren erisnimi. Aluksi Venero esiintyy ilman la-artikkelia, normaalien erisnimien perussääntöjen mukaisesti. Myöhemmin mukaan tulee lisämääre surtera, ja täytyy käyttää artikkelia la osoittamaan määrittelyä. On kyse ikään kuin kahdesta eri Venuksesta, taivaallisesta Venuksesta ja maallisesta Venuksesta.

  • Ĉiuj konas Londonon, la ĉefurbon de Britio, sed ne ĉiuj konas la aliajn Londonojn en Usono kaj Kanado. - Kaikki tuntevat Lontoon, Britannian pääkaupungin, mutta kaikki eivät tunne muita Lontoo-kaupunkeja Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

    Londono ei saa artikkelia la. Ilmaus aliaj Londonoj kuitenkin sisältää määreen aliaj (muut), ja siten saa myös artikkelin la,

  • Multaj vizitis Londonon, la ĉefurbon de Britio, sed mi vizitis ankaŭ aliajn Londonojn. - Monet ovat vierailleen Lontoossa, Britannian pääkaupungissa, mutta minä olen vieraillut myös muissa Lontoissa.

    Myös tässä Londono saa määreen, mutta ei tule käyttää la, koska kyse ei ole kaikista muista Lontoista, ja kuulija ei myöskään voi tietää täsmällisesti mistä Lontoista on kyse.

Muita määritteitä kuin la voi esiintyä kaikenlaisten erisnimien edessä, mutta vain harvoin on tarve tuollaisille ilmauksille:

  • Ha, tie vi estas, mia Elizabeto! - Ha, siellähän sinä olet, Elisabethini!
  • Ĉu vi sentas teruron antaŭ tiu Karolo? - Pelkäätkö sinä tuota Karloa?

Osittain määrittelevä unu

Jotkin kielet käyttävät erityistä epämääräistä artikkelia, joka usein on muistuttaa numeraalia unu. Epämääräistä artikkelia ei kuitenkaan ole olemassa esperantossa. Täyttä epämääräisyyttä osoitetaan yksinkertaisesti olemalla käyttämättä määritettä. Joskus kuitenkin käytetään unu osittain määrittelevänä artikkelina. Tuollainen unu ei osoita numeroa, vaan yksilöllisyyttä. Se osoittaa, että on kyse jostakin, joka on tuntematon kuulijalle, mutta tunnettu puhujalle:

  • Unu vidvino havis du filinojn. - Eräällä leskellä oli kaksi tytärtä.

    Sadun alku. Vain kertoja vasta tietää leskestä.

  • Unu vesperon fariĝis granda uragano. - Eräänä iltana nousi suuri myrsky.

Osittain määrittelevä unu ei kuitenkaan ole koskaan pakollinen. Se on vivahteen lisääjä, jota käytetään tarvittaessa.

Takaisin ylös