Kieliopillista päätettä N nimitetään akkusatiivin päätteeksi tai yksinkertaisesti akkusatiiviksi. Se voi yhdistyä päätteenä erilaisiin sanoihin:

• substantiivit: domo → domon, hundo → hundon, virino → virinon, seĝoj → seĝojn, ekskursoj → ekskursojn
• adjektiivit: ruĝa → ruĝan, granda → grandan, virina → virinan, verdaj → verdajn, knabaj → knabajn
• persoonapronominit: mi → min, ĝi → ĝin, ili → ilin, oni → onin, si → sin
• U, O, ja A -loppuiset taulukkosanat: kiu → kiun, iu → iun, ĉiuj → ĉiujn, kio → kion, ĉio → ĉion, ia → ian, nenia → nenian, tiaj → tiajn
• paikan adverbit ja lE-loppuiset paikan taulukkosanat: hejme → hejmen, tie → tien, ie → ien

Pääte N sijaitsee aina mahdollisen J-päätteen jäljessä: domojn, hundojn, virinojn, ruĝajn, grandajn, virinajn, kiujn, kiajn.

Jos substantiivilla on pääte N, niin silloin myös kaikilla adjektiiveilla ja U ja A -loppuisilla taulukkosanoilla, jotka ovat tuon substantiivin määreitä, tulee olla pääte N:

Objektiseen predikatiiviin ei kuitenkaan tule liittää N-päätettä: Mi refarbis la flavajn seĝojn blankaj. (Maalasin keltaiset istuimet valkoisiksi.)

Pääte N voi osoittaa:

• objektia
• mittaa
• ajankohtaa
• suuntaa
• muita merkityksiä

Objekti

Objekti on se, johon teko kohdistuu suoraan. Suora objekti osoitetaan akkusatiivin N-päätteellä. Se mahdollistaa erilaisten sanajärjestysten käytön.

Kaikki seuraavat lauseet määrittävät periaatteesta samaa merkitystä: kato mordas hundon; kato hundon mordas; mordas kato hundon; mordas hundon kato; hundon kato mordas; hundon mordas kato (joka kerralla kissa puree, kun taas koira kärsii puremisesta). N-päätteen takia, kaikki kuusi samaa tarkoittavaa vaihtoehtoa ovat selvästi ymmärrettäviä. Sanajärjestys riippuu vain tyylistä ja mausta.

Mi amas vin; mi vin amas; vin mi amas; vin amas mi; amas mi vin; amas vin mi. Kaikilla kuudella vaihtoehdolla on sama perusmerkitys: Teon amas tekee "mi", ja rakkaus kohdistuu sanaan "vi".

Lauseen, jossa on objekti voi muuttaa passiivilauseeksi. Silloin objektista tulee subjekti.

Esti ja samanlaiset verbit eivät ole tekoja, jotka johtaisivat johonkin, Lauseenjäsen, joka viittaa sanaan esti, ei ole objekti, vaan predikatiivi, joka ei koskaan saa N-päätettä: Tio estas tri seĝoj. Mi estas kuracisto. Ŝi fariĝis doktoro. Mia patro nomiĝas Karlo.

Verbin subjekti voi sijaita myös predikaatin jälkeen. Joissakin verbeissä tuollaista sanajärjestystä käytetään hyvin usein. Älä käytä N-päätettä tuollaisissa subjekteissa:

Mitta

Mitan adverbiaalit ja suplementit saavat usein N-päätteen.

Ajan mitta

N-pääte ajan ilmauksessa voi osoittaa ajan pituuden, ajan keston tai jaksotuksen mittaa. Nämä ilmaukset vastaavat kysymyksiin kiel longe? (kuinka kauan?), (dum) kiom da tempo? (kuinka pitkän ajan?), kiel ofte? (kuinka usein?),

Useimmiten aikaa mittaava N-lauseenjäsen on verbin adverbiaali:

Aikaa mittaava N-lauseenjäsen voi myös olla adjektiivin tai adverbin suplementti:

Aikaa mittaava N-lauseke voi myös toimia yhdessä ajan post-adverbiaalin tai ajan antaŭ-adverbiaalin kanssa määrittämään yhdessä aikaa: Du tagojn post tio ŝi forveturis Norvegujon. Kului kaksi päivää "tio" jälkeen.

Erilaisia mittoja

Muut mitat toimivat aivan samoin kuin ajan mitat. Mitta voi olla tilan pituus, korkeus, leveys, etäisyys, syvyys, paino, hinta jne. Ne vastaavat kysymyksiin paljonko?, kuinka paljon?, kuinka kaukana?, kuinka pitkä?, kuinka korkea?, kuinka syvä?, kuinka painava? ym.:

Mitta ilman kieliopillista tunnusta

Mitta voi myös esiintyä lauseenjäsenenä, jolla ei ole kieliopillista tunnusta: Dek jaroj estas tre longa tempo. (kymmenen vuotta on pitkä aika) Dek jaroj on tässä subjekti. Pasis du tagoj. (kului kaksi päivää) Du tagoj toimii subjektina.

Ajankohta

Lauseenjäsen, jossa on N-pääte, voi olla adverbiaali, joka osoittaa ajankohtaa. Sellainen N-adverbiaali vastaa kysymyksiin: kiam?, kiudate?, kiutage?, kiujare?, kiufoje? (milloin?, minä päivämääränä?, minä päivänä?, minä vuonna?, millä kertaa?). Voi sanoa, että tuollainen N-pääte korvaa ajan preposition (tavallisesti en):

Viikonpäivien nimissä, akkusatiivinen substantiivi määrittää täsmällisen tunnetun päivän: dimanĉon = "tiettynä tunnettuna sunnuntaina", vaikka ei käytetä artikkelia la. Tuollaisen viikonpäivän adverbimuoto määrittää normaalisti, että on kyse yleisesti tuollaisista päivistä: dimanĉe = "sunnuntaisin, kaikkina sunnuntaina": Mi alvenos en Lyon lundon la 30-an de Aŭgusto.

Kellonajoissa tulee käyttää pronominia je, etenkin jos sana kello jätetään pois, jotta ei sekoittaisi kellonaikaa päivämäärään:

Ajankohta ilman kieliopillista tunnusta

Ajankohta voi myös esiintyä lauseenjäsenenä, joka ei saa kieliopillista päätettä: Hodiaŭ estas sabato, kaj morgaŭ estos dimanĉo. Sabato ja dimanĉo toimivat subjekteina.

Suunta

N-adverbiaali ja N-suplementti voivat osoittaa suuntaa. Silloin ne vastaavat kysymyksiin mihin paikkaan?, mihin suuntaan? ym.

Yksin käytetty N-pääte

Ainoaa suunnan N-päätettä käytetään vain kun on kyse kulkemisesta jonkin sisään. Ei sanota iri muron, iri kuraciston, vaan iri al muro, al kuracisto. Itse asiassa ainoaa suoraa N-päätettä käytetään vai paikannimissä (erityisesti kaupunkien nimissä).

N-pääte yhdessä prepositioiden en (sisässä), sur (päällä) ja sub (alla) kanssa

Suunnan N-pääte esiintyy useimmiten yhdessä en, sur ja sub, kolmen tärkeimmän paikallispreposition, kanssa. Kun en, sur ja sub osoittavat yksinkertaista asemaa, käytetään niitä ilman N-päätettä. Jos kuitenkin halutaan osoittaa, että jokin liikkuu tuohon paikkaan, täytyy lisätä kieliopillinen tunnus, joka osoittaa suuntaa. Teoriassa voisi käyttää muotoja al (al en, al sur, al sub), mutta käytännössä aina käytetään N-päätettä:

Muissa paikallisprepositioissa kuin en, sur ja sub ei usein käytetä suuntaa osoittavaa N-päätettä, vaan annetaan lauseyhteyden osoittaa, että kyse on suunnasta. Voi kuitenkin käyttää suunnan N-päätettä myös muiden paikallisprepositioiden kanssa, jos se auttaa selkeyttämään asiaa:

Joissakin tapauksissa on totuttu jättämään pois suunnan N-pääte, koska todellinen tarkoitus on ymmärtää ilmaus vain asiayhteydestä. Tämä ilmaus saisi N-päätteen, jos se sisältyisi lauseeseen:

Kuitenkaan ei olisi virhe sanoa sub la kverkon (tammen alle) ja antaŭ min (eteeni), koska myös noita ilmauksia voi pitää päämääränä noissa lauseissa.

Paikallisprepositioita käytetään usein kuvaannollisessa merkityksessä. Jokin abstrakti, paikaton, ilmaistaan ikään kuin paikkana. Myös silloin voi käyttää suunnan N-päätettä ilmaisemaan kuvaannollista suuntaa, esim: Mi ŝanĝos ilian malĝojon en ĝojon.

Jotkin prepositiot itsessään viittaavat suuntaan: al, ĝis, el ja de. Nuo preposition eivät koskaan viittaa asemaan. Niiden jälkeen ei tule käyttää N-päätettä: al la urbo, ĝis la fino, el la lernejo, de la komenco.

N-pääte paikan adverbin jälkeen

Päätteen N voi sijoittaa myös E-päätteisten paikan adverbien ja paikan taulukkosanojen jälkeen osoittamaan suuntaa johonkin paikkaan:

N-pääte muissa merkityksissä

N-adverbiaali ja N-suplementti osoittavat useimmiten mittaa, ajankohtaa tai suuntaa, mutta joskus tuollainen N-lauseenjäsen osoittaa muuta tehtävää, jossa normaalisti käytetään prepositiota:

Teoriassa voi aina korvata preposition N-päätteellä, jos merkitys ei ole epäselvä. Erityisen usein käytetään N-päätettä je-preposition sijaan. Selkeyden sääntö kuitenkin lähes aina tekee mahdottomaksi käyttää N-päätettä pois suuntautuvan liikkeen prepositioiden de ja el sijaan, koska kieliopillinen tunnus N itsessään osoittaa liikettä luokse. Joskus kuitenkin tavataan lauseita kuten: Ili eliris la buson (he poistuivat bussista). Silloin N-pääte on objektinen: bussi on "eliri"-teon objekti. On paljon selkeämpää, ja sen vuoksi suositeltavaa, sanoa: Ili eliris el la buso. (He poistuivat bussista).

Akkusatiivi ja erisnimet

Täysin esperantoksi käännetyissä erisnimissä käytetään akkusatiivia täysin juuri edellä esitettyjen sääntöjen mukaisesti:

Ei-esperantonmukaiset erisnimet voivat olla ilman O-päätettä. Näissä nimissä voi myös jättää pois N-päätteen, vaikka lauseenjäsenyys periaatteessa vaatisi tuollaisen päätteen:

Jos nimeen voi liittää N-päätteen (jos se päättyy vokaaliin), silloin siihen voi tietysti liittää tuollaisen päätteen. Vierasperäiseen nimeen voi myös lisätä O-päätteen. Jos käytetään O-päätettä, voi myös käyttää N-päätettä, jos lauseenjäsenyys sitä vaatii. Voi myös käyttää arvonimeä tai vastaavaa ilmausta, johon voi liittää N-päätteen: