yhden tällaisen maininnan löysin jonkun kirjoittaneen iam: malpezatletika monda ĉampioneco

Oijos:maailmanmestaruuskilpailut

mondĉampiona konkurso

käytetään m. sanaa mondĉampionado

Miten ilmaistaan esperantoksi seuraavia rakenteita:

1) olisi ollut hyvä, jos olisin osannut kertoa...

2) he todennäköisesti olisivat antaneet, jos olisin osannut pyytää...

yritelmäni

1) estus estinta bone, se mi estus scipovinta rakonti...

2) ili probable estus esti donintaj, se mi estus esti scipovinta peti...

Oijos:Miten ilmaistaan esperantoksi seuraavia rakenteita:

1) olisi ollut hyvä, jos olisin osannut kertoa...

2) he todennäköisesti olisivat antaneet, jos olisin osannut pyytää...

yritelmäni

1) estus estinta bone, se mi estus scipovinta rakonti...

2) ili probable estus esti donintaj, se mi estus esti scipovinta peti...

Eikö kukaan halua vastata?

Oijos:Eikö kukaan halua vastata?

Hei, en ole käynyt tätä palstaa katsomassa. Tässä vähän vastausta:

Kun poistat jälkimmäisestä käännöksestäsi molemmat esti-sanat, ne ovat mahdollisia, mutta useimmissa tekstiyhteyksissä tarpeettoman monimutkaisia.

Esperanton konditionaalilla (imaga modo) ei ole erikseen aikamuotoja, vaan esim. "estus" on ajan suhteen neutraali. Jos tekstiyhteys selvittää tilanteen joko erillisillä sanoilla ("hieraŭ", "morgaŭ", "kiam mi alvenis", "antaŭe"... ) tai tekstin tilannekuvaus tekee asian selväksi, voi hyvin käyttää yksinkertaista -us-muotoa.

* Se mi hieraŭ scius, kion mi hodiaŭ scias pri la prezoj, mi havus morgaŭ multe pli da mono ol mi efektive havos.
* Jos olisin eilen tiennyt, mitä tänään tiedän niistä hinnoista, minulla olisi huomenna paljon enemmän rahaa kuin minulla todellisuudessa on.

Jos on sellainen harvinainen tilanne, että tekstiyhteys ei selvitä aikajärjestystä, voi turvautua partisiippeihin. Muodot ovat suomen yhdistettyjen aikamuotojen kaltaisia:

* Jos olisin tiennyt
* Se mi estus sciinta

* minulla olisi enemmän rahaa (silloin tulevaisuudessa)
* mi estus havonta pli da mono

Huomaa jälkimmäinen esimerkki: suomessakin tässä tapauksessa mitä todennäköisimmin ympäröivä teksti selvittää aikasuhteet, koska suomessa normaali futuurimuoto on preesensin kaltainen.

Omat lauseesi siis olisivat yksinkertaisimmin, jos tekstiyhteys sallii (ja yleensä se sallii):

* olisi ollut hyvä, jos olisin osannut kertoa...
* estus bone, se mi (tiam) povus rakonti

* he todennäköisesti olisivat antaneet, jos olisin osannut pyytää...
* ili probable donus, se mi scipovus peti

On aika tavallista, että ihmiset arastelevat yksinkertaista käännöstä, ja siksi muotoja "estus povinta" näkee usein vaikka lause olisi yksikäsitteinen ilmankin partisiippikonstruktiota. Jotkut pitävät muodoista "povintus" (estus povinta), "farintus" (estus farinta), jotka ovat melko tarpeettomia.

On kuvaavaa, että kohtalaisen usein sanotaan esim.

* Se mi estus farinta tion jam en januaro 2010, mi povus ripozi en 2014.

eli aikamuodon tarve nähdään vain menneessä, ei tulevassa ajassa.

Tuskin kukaan sanoo "...mi estus povonta ripozi en 2014", vaikka jostain syystä korostaa mennyttä aikaa aikamuodolla. Tämä on varmaankin muiden kielten (suomen ym.) vaikutusta. Indikatiivissahan aikamuodot ovat pakolliset, myös futuuri:

* Mi faris tion jam en januaro 2010 kaj do povos ripozi en 2014.

Ei ole virhe, jos sanoo "hieraŭ mi estus estinta pli feliĉa, se...", mutta se on tarpeettoman monimutkaista. Riittää "hieraŭ mi estus pli feliĉa, se". On tapauksia, joissa pidempi ilmaus todella selventää asian.

Asiasta on myös PMEG-kieliopissa.

Aihe: Kaksi säettä käännettäviksi

Viesti: Näiden Aale Tynnin säkeiden esperantoasua mietin:

"Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan."

Miten olisi oikein sanoa?

Laajemminkin saattaisi olla hyvä miettiä esperantoa runouden kielenä. Minulla on siitä joitakin ajatuksia, mutta ehkä palaan asiaan myöhemmin.

1724:"Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan."

Tässä pieni yritys – korjailkaapa!

Malvero, malvero, malvero est’
ĉiuj kantoj de mond’.

Urho:

1724:"Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan."

Tässä pieni yritys – korjailkaapa!

Malvero, malvero, malvero est’
ĉiuj kantoj de mond’.

Me suomalaiset käsitämme heti, että runoilijan purkauksenomaisesti muodon saaneissa säkeissä subjekti on "laulut" ja predikaatti "on". Lauseen alun "valhetta, valhetta, valhetta" ovat predikatiiveja, jotka kuvaavat samalla kertaa "lauluja" ja predikaattia "on". Mutta olisiko selvää, että runon eteensä saava esperantisti ymmärtäisi asian samalla tavalla eikä pitäisi ´valhetta´ subjektina. Tämän tapaisten epämääräisyyksien varalta esperantossa näkee joskus turvauduttavan akkusatiiviin. Olisiko siis oikein ja luvallista sanoa "malveron, malveron... estas ...kantoj". Esti ei tietenkään ole transitiiviverbi eikä voi saada objektia. En oikein keksi, sopisiko mikään prepositio akkusatiivin sijasta käyttöön. Mietin myös, onko juuri malvero paras sanavalinta, sillä se kuulostaa ainakin minun korvissani kovin keinotekoiselta (vrt. mensogo). Tynni käyttää runoilijan vapauksin olla-verbistä yksiköllistä on-muotoa, millä hän korostanee "kaikkien laulujen", oikeammin sanojen ja muiden ilmaisujen falskiutta, koko kulttuurin epämääräisyyttä tms. Hän myös jatkaa: "Valhetta, valhetta vain ne on — mutta ne laulut lauletaan. — Itsekin laulan, vaikka en,— usko sanaakaan." — Ehkä juuri yritys siirtää luonnollisten kielten ilmaisua esperantoksi paljastaa tämän tekokielen rajoitukset.

1724:

Urho:

1724:"Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan."

Tässä pieni yritys – korjailkaapa!

Malvero, malvero, malvero est’
ĉiuj kantoj de mond’.

Ehkä juuri yritys siirtää luonnollisten kielten ilmaisua esperantoksi paljastaa tämän tekokielen rajoitukset.

Ei esperanton – vaan kääntäjän (siis minun)!

1724:Olisiko siis oikein ja luvallista sanoa "malveron, malveron... estas ...kantoj". Esti ei tietenkään ole transitiiviverbi eikä voi saada objektia.

Mielestäni esti-verbi on ja pysyy intransitiiviverbinä, joten jos haluaa käyttää akkusatiivia, pitää löytää sopiva transitiiviverbi esti-verbin tilalle. Mutta, mutta voin olla väärässä, – ja usein olenkin!

1724:Viesti: Näiden Aale Tynnin säkeiden esperantoasua mietin:

"Valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan."

Runon säkeen kääntäminen ilman ympäröivää tekstiä on hiukan uhkarohkeaa. Tuskin kuitenkaan kovin paljon iskee harhaan, jos kirjoittaa vaikkapa

Mensogaj, mensogaj, mensogaj estas
ĉiuj kantoj de la tero.

Tässä en ole pyrkinytkään oikeaan runomittaan (jos nyt alkuperäinen on mitallista runoa), vaan vain ajatuksen kääntämiseen. Tavalliseen proosatekstiin verrattuna lause on tietysti eri tavoin epätavallinen (kummallista toistoa ja outo sanajärjestys) sekä esperantossa että suomessa, mutta myös ihan ymmärrettävä molemmilla.

Suomalaisen runomitan (taatata taatata taatata taa, taata taata taa) matkimista voi yrittää harjoitustehtävänä. Tiukan mitan (ja riimien) yhdistäminen oikeaan merkitykseen onkin sitten melkoinen haaste kääntäjälle, on sitten kyseessä mikä kieli tahansa, enkä yritäkään sitä tässä. Se on sitä paitsi aavistuksen verran helpompaa, jos käännettävänä on pitempi katkelma, koska silloin voi jakaa ajatuksia pitemmälle jaksolle.

Ehkä juuri yritys siirtää luonnollisten kielten ilmaisua esperantoksi paljastaa tämän tekokielen rajoitukset.

Ihan uteliaisuudesta kysyn: oletko koskaan lukenut esperantonkielistä runoutta? Sitä on vaikka kuinka paljon.