Oijos:Onko olemassa etuliitettä "sub-"?

Riippuu siitä, miten 'etuliite' määritellään. Myös "super-" ja "for-" saattaisivat (määritelmästä riippuen) olla etuliitteitä - siinä tapauksessa sellaiset sanat kuten foriri, supersigno ja subskribi ovat etuliite-sanajuuri-yhdistelmiä eikä tavallisia sanajuuri-sanajuuri-yhdyssanoja.

PMEGin mielipide asiasta on, että etuliitteiden ja sanajuurien tarkka eron löytäminen on teoreettinen kysymys, jolla ei käytännössä ole paljon väliä.

-----

Sanoissa, joissa "sub-" tarkoittaa [salaista, kiellettyä, luvatonta], "sub-" on kuvainnollisessa käytössä, kun taas sanoissa (jotka omasta mielestäni tuntuu olevan paljon tavallisempia) kuten subtera ja subiri, "sub-" tarkoittaa yksinkertaisesti 'alla oleva' tai 'alas', eli samaa kuin prepositio sub.

Oijos:Onko olemassa etuliitettä "sub-"?

1.
Kannattaa vilkaista myös suomenkielisestä Wikipediasta Esperanton kielioppi -artikkelin kohta:

• Liitteet

Koko sivu kaipaisi kylläkin vielä kovasti täydennystä ja muokkausta, joten – kaikki kynnelle kykenevät muokkaamaan!

2.
Aihetta on käsitelty myös Joel Vilkin ja Heljä Favénin ”suomi-esperanto-suomi”-taskusanakirjassa, ks. sivu 388.

Lukusanat 11–19

Monissa vanhemmissa oppikirjoissa opetetaan lukusanat 11–19 näin:

• 11 – dekunu
  
• 12 – dekdu
  
• 13 – dektri
  
• 14 – dekkvar
  
• 15 – dekkvin
  
• 16 – dekses
  
• 17 – deksep
  
• 18 – dekok
  
• 19 – deknaŭ

Nykyinen käytäntöhän on tämä:

• 11 – dek unu
  
• 12 – dek du
  
• 13 – dek tri
  
• 14 – dek kvar
  
• 15 – dek kvin
  
• 16 – dek ses
  
• 17 – dek sep
  
• 18 – dek ok
  
• 19 – dek naŭ

Olisi mukava tietää, miksi käytäntö on muuttunut, vai onko molemmat yhtä käypiä tapoja? Onko ollut koulukuntaeroja asiassa?

Urho:
Monissa vanhemmissa oppikirjoissa opetetaan lukusanat 11–19 näin:

• 11 – dekunu
  
• 12 – dekdu
  ...

Nykyinen käytäntöhän on tämä:

• 11 – dek unu
  
• 12 – dek du
  
• 13 – dek tri
  
• 14 – dek kvar
  
• 15 – dek kvin
  
• 16 – dek ses
  
• 17 – dek sep
  
• 18 – dek ok
  
• 19 – dek naŭ

Olisi mukava tietää, miksi käytäntö on muuttunut, vai onko molemmat yhtä käypiä tapoja? Onko ollut koulukuntaeroja asiassa?

Kyllä tuo esittämäsi nykyinen käytäntö on ja on ollut ainoa oikea. Missähän oppikirjoissa tätä väärää tietoa on? Luku dek du myös painotetaan toisin kuin dudek, jossa on selvästi painoton toinen tavu.

Pidemmät lukusanat kirjoitetaan esim. du mil tricent kvardek kvin, siis vain satojen ja kymmenien määrät kirjoitetaan yhteen, siitä ylöspäin ei.

Tämä nyt vain on niitä asioita, joissa tehdään virheitä. Niin usein kirjoitetaan luvut numeroin, että asiaan ei kiinnitetä huomiota.

Apropoo, toinen usein nähty virhe tulee mieleen: kirjoitetaan väärin "tiu-ĉi" tai "ĉi-tiu", kun oikein on tiu ĉi ja ĉi tiu.

Ondo:

Urho:
Monissa vanhemmissa oppikirjoissa opetetaan lukusanat 11–19 näin:

• 11 – dekunu
  
• 12 – dekdu
  ...

Nykyinen käytäntöhän on tämä:

• 11 – dek unu
  
• 12 – dek du
  
• 13 – dek tri
  
• 14 – dek kvar
  
• 15 – dek kvin
  
• 16 – dek ses
  
• 17 – dek sep
  
• 18 – dek ok
  
• 19 – dek naŭ

Olisi mukava tietää, miksi käytäntö on muuttunut, vai onko molemmat yhtä käypiä tapoja? Onko ollut koulukuntaeroja asiassa?

Kyllä tuo esittämäsi nykyinen käytäntö on ja on ollut ainoa oikea. Missähän oppikirjoissa tätä väärää tietoa on? Luku dek du myös painotetaan toisin kuin dudek, jossa on selvästi painoton toinen tavu.

Pidemmät lukusanat kirjoitetaan esim. du mil tricent kvardek kvin, siis vain satojen ja kymmenien määrät kirjoitetaan yhteen, siitä ylöspäin ei.

Tämä nyt vain on niitä asioita, joissa tehdään virheitä. Niin usein kirjoitetaan luvut numeroin, että asiaan ei kiinnitetä huomiota.

Kiitos nopeasta vastauksesta! – Näistä oppikirjoissa tuo ”virhe” ainakin löytyy:

• Esperanto (La Zagreba metodo) – Irja Klemolan suomenkielinen versio; (1989)
  
• Planlingvo Esperanto – Irja Klemolan suomenkielinen versio Jaan Ojalon vironkielisestä oppikirjasta; (1990)
  
• Via dua lingvo – esperanton keskustelukurssi – Veli Kolarin laatima oppikirja ja radiokurssi; (1969).

Saattavat olla painovirheitäkin (tai sitten ihan tietoisia valintoja). Tästä huolimatta arvostan näitä oppikirjoja todella paljon; varsinkin viimeksi mainittu on työpöydälläni jatkuvassa käytössä.

Kirjoitettujen lukusanojen hahmottamisen kannalta ymmärrän yhteen kirjoittamisen oiken hyvin, mutta ääntämisen ja yhtenäisen kymmenlukujen välisten lukujen kirjoittamisen kannalta katsoen nykyinen tapa on varmasti parempi.

Mikä olisi luonteva käännös sanalle: sukupolvenvaihdos?

Tällaisia vaihtoehtoja on ideoitu:

• [inter]ŝanĝo de generacioj; vrt. ven. смена поколений (sména pokolénij)
  
• generacia [inter]ŝanĝo
  
• transiro de generacioj

Saako näistä joku yleistä hyväksyntää? Onko joku muu vaihtoehto olemassa?

Entä vahingonilo?
viranomainen?
niistää?

Entä verbi sujua? Päivä sujui hyvin.

Oijos:Entä vahingonilo, viranomainen, niistää?

Löytyvät nyt lernu!-sanastoista, käypä katsomassa.

Oijos:Entä verbi sujua?

sujua = flui, pasi, progresi.

Tässä mielenkiintoinen sana käännettäväksi (googlaa sana):

• ŝieto (ŝi·et·o ← ŝi) = ?

ja sitten varmaankin myös nämä:

• lieto (li·et·o ← li) = ?
  
• ĝieto (ĝi·et·o ← ĝi) = ?

Mikä on standardi kirjeen lopettamislauseke esperantoksi!? Apua!