Määrän sanat käyttäytyvät joskus erityisellä tavalla. Sanat, joilla on määrän merkitys, voivat olla substantiiveja (multo, kelko ym.), adjektiiveja (multa, pluraj k.s.), adverbeja (multe, sufiĉe ym.), ja adverbisia pikkusanoja (pli, tiom ym.).
Määrän substantiivit
Määrän substantiivit käyttäytyvät kuin normaalit substantiivit. Usein niitä määrittää da-ilmaus, joka osoittaa, mistä määrä koostuu:
- Kiam mi ien veturas, mi neniam prenas kun mi multon da pakaĵo. - Kun minä matkustan jonnekin, en koskaan ota mukaani paljon matkatavaraa.
Kieliopillisesti määrää ilmaiseva sana on pääsana, mutta merkityksellisestä näkökulmasta da-ilmaus on usein tärkeämpi. Joskus tuollaisen da-ilmauksen substantiivia käsitellään ikään kuin se olisi pääsana:
-
Tiam grandega multo da vortoj fariĝus en la skribado tute nediferencigeblaj unu de alia. - Silloin valtava määrä sanoja tulisivat kirjoituksessa täysin toisistaan erottamattomiksi.
Nediferencigeblaj viittaa kieliopillisesti sanaan multo, mutta sillä on J-pääte, koska se viittaa merkityksellisesti hyvin vahvasti sanaan vortoj. Tosiasiassa lauseesta tulisi hyvin outo, jos sanottaisiin nediferencigebla ilman J, koska seuraava ilmaisu unu de alia tuo ajatuksen monista yksilöistä. Vertaa tähän esimerkkiin: Grandega multo da vortoj fariĝas tute senbezona por lernado. (Valtava määrä sanoja tulee täysin tarpeettomaksi opiskella.)
Multo ja malmulto-sanojen sijaan, useimmiten suositaan multe ja malmulte-sanojen adverbisia muotoja.
Määrän adverbit
Määrän adverbit esiintyvät lauseissa usein ikään kuin ne olisivat substantiiveja, jotka toimivat subjektina, objektina jne. Käytännössä on kyse lähes vain sanoista multe, sufiĉe, kelke ja niiden muunnelmista. Tuollainen kelke-sanan käyttö on nykyään kuitenkin hyvin harvinainen:
-
En la kelo troviĝas multe da rubaĵoj. - Kellarissa on paljon roskia.
Multe on subjekti. Voi myös sanoa multo da rubaĵoj (paljon roskia).
-
El ŝia buŝo eliris kelke da perloj kaj kelke da diamantoj. - Hänen suustaan tuli joitakin helmiä ja joitakin timantteja.
Kaksi kelke-sanaa ovat sanan eliris subjekteja. Voisi sanoa kelko da perloj/diamantoj, mutta kelko-sanaa käytännössä tuskin koskaan käytetään. Nykyään useimmiten käytetään kelkaj: kelkaj perloj, kelkaj diamantoj
-
La riĉulo havas multe da mono. - Rikkaalla on paljon rahaa.
Multe on objekti, mutta se ei voi saada päätettä N, koska se on adverbi.
- Mi havas sufiĉe da laboro. - Minulla on riittävästi työtä.
Samalla tavoin voi käyttää adverbisia määrän pikkusanoja:
-
Ĉu vi scias, kiom estis da mortigitoj? - Tiedätkö, paljonko oli tapettuja?
Kiom on sanan estis subjekti.
-
Prenu tiom da mono, kiom vi volas. - Ota niin paljon rahaa kuin haluat.
Tiom ja kiom ovat objekteja.
-
Pri tiom da feliĉo mi eĉ ne sonĝis, kiam mi estis ankoraŭ la malbela anasido! - Niin suuresta määrästä onnea en ole edes uneksinut, kun minä olin vielä ruma ankanpoikanen!
Tiom on sanan pri-adverbiaali.
-
Restas ankoraŭ iom da problemoj. - On jäljellä vielä jonkin verran ongelmia.
Iom on subjekti.
-
Observu pli da ordo! - Pidä enemmän huolta järjestyksestä!
Pli on objekti.
-
Tro da kuiristoj kaĉon difektas. - Liian monta kokkia puuron pilaa.
Tro on subjekti.
Kun määrän adverbi saa da-ilmaisun jälkeensä, voi usein tuntua siltä, että adverbi ei ollenkaan ole pääsana, vaan että myöhemmän da-ilmaisun substantiivi on pääsana. Merkityksen näkökulmasta da-ilmaisu on itse asiassa tärkeämpi, mutta kieliopillisesta näkökulmasta adverbihan on pääsana. Kuitenkin kun määrän adverbi + da-ilmaisu saa määreen, normaalisti määre liittyy da-ilmaisuun, vaikka se ei ole pääsana: Multe da akvo estis verŝita sur ĝin. Kuitenkin jos da-ilmaisu puuttuu, voi määreen liittää vain adverbiin, ja johdonmukaisesti pitää käyttää E-muotoa: Multe estis farite.
Määrän adjektiivit määrän adverbien sijaan
Usein voi korvata määrän adverbin määrän adjektiivilla. Silloin da-ilmaisu substantiivista muodostuu pääsana ja da häviää:
- En la subtegmento troviĝas multaj malnovaj vestaĵoj. ≈ ...multe/multo da malnovaj vestaĵoj. - Ullakolla on monia vanhoja vaatteita. ≈ ...paljon vanhoja vaatteita.
- La riĉulo havas multan monon. ≈ ...multe/multo da mono. - Rikkaalla on paljon rahaa.
On kuitenkin sävyero. Multaj ja kelkaj -sanoja käytetään milloin yksilöistä, erillisistä asioista, milloin yhdessä olevasta määrittelemättömästä joukosta. Multe ja kelke ovat käyttökelpoisia vain määrittelemättömässä joukossa. Siten ei olisi mahdollista sanoa: Kelke da homoj sentas sin la plej feliĉaj, kiam ili vidas la suferojn de siaj najbaroj. Täytyy sanoa Kelkaj homoj..., koska kyse on jokaisen ihmisen tunteista erikseen.
Aste ja määrä
Aste ja määrä ovat eri asioita, mutta joskus ne lähentyvät
Tre ja multe
- tre = (hyvin) "korkealla asteella, hyvin suurella teholla"
- multe = (paljon) "suuressa määrin, pitkäaikaisesti, usein toistaen"
Adjektiivien ja adverbien yhteydessä käytetään lähes aina tre-adverbia, mutta voi myös käyttää multe, kun selvästi on kyse määrästä tai yleisyydestä. Verbien kanssa käytetään useimmin multe, koska on kyse normaalisti määrästä tai yleisyydestä, mutta myös käytetään tre, kun on kyse asteesta tai voimakkuudesta:
- Ĝi estas tre bona. - Se on erittäin hyvä.
- Tie troviĝas tre grandaj domoj. - Siellä on hyvin suuria taloja.
- Mi tre ŝatas Berlinon. = Mi intense ŝatas Berlinon. - Minä pidän hyvin paljon Berliinistä. = Minä pidän Berliinistä kiihkeästi.
- Mi tre amas ŝin. = Mi intense amas ŝin. - Minä rakastan häntä hyvin paljon. = Minä rakastan häntä kiihkeästi.
- Mi havas multe da mono. - Minulla on paljon rahaa.
- Ŝi multe pensis pri tio. = Ŝi longe pensis pri tio. - Hän ajatteli paljon sitä. = Hän ajatteli sitä pitkään.
- Kiu multe parolas, ne multe faras. - Joka paljon puhuu, ei paljoa tee.
-
Li tre multe helpis al mi. - Hän auttoi minua hyvin paljon.
Tre määrittää sanaa multe. Multe määrittää sanaa helpis.
Pli ja tro -sanoja määrittämään käytetään multe-sanaa:
- Ĝi estis multe pli granda ol antaŭe. - Se oli paljon suurempi kuin ennen.
- Ĝi fariĝis multe tro nigra. - Siitä tuli aivan liian musta.
Kiel ja tiel
Taulukkosanat kiel ja tiel eivät osoita vain tapaa, vaan myös astetta. Niitä tulee käyttää samanlaisissa paikoissa, kuin voisi käyttää tre-sanaa:
-
Vi estas tiel bela, tiel bona kaj tiel honesta, ke mi devas fari al vi donacon. - Sinä olet niin kaunis, niin hyvä ja niin rehellinen, että minun täytyy tehdä sinulle lahjoitus.
Voi sanoa: tre bela (hyvin kaunis), tre bona (erittäin hyvä) ja tre honesta (hyvin rehellinen).
-
La nokto estis tiel malluma, ke ni nenion povis vidi eĉ antaŭ nia nazo. - Yö oli niin pimeä, että emme voineet nähdä mitään edes nenämme edessä.
On mahdollista sanoa: tre malluma.
Kiom ja tiom
Taulukkosanat kiom ja tiom osoittavat määrää. Niitä tulee käyttää siellä, missä voisi käyttää multe-sanaa:
-
Mi volas tiom da terpomoj, kiom mi povas porti. - Minä haluan niin paljon perunoita, kuin jaksan kantaa.
Voi sanoa: volas multe (haluaa paljon) ja povas porti multe (voi kantaa paljon).
-
Ŝi tiom laboris, ke ŝi fariĝis ĉefo de la firmao. - Hän työskenteli niin paljon, että hänestä tuli yrityksen päällikkö.
Voi sanoa: multe laboris (työskenteli paljon).
Multe-sanan edessä suositaan usein tiom, sanaa, koska multe on määrän sana: Nun li estis ja riĉa, havante tiom multe da mono. Joko …havante tiel multe da mono. tai ...havante tiom da mono.
"Tiom-kiom-ismi"
Kiom ja tiom-sanoja käytetään joskus asteesta sanojen kiel ja tiel asemesta, kun halutaan erittäin voimakkaasti painottaa. Tuo on aivan hyvä. Kuitenkin jotkut esperantistit käyttävät järjestelmällisesti vain kiom ja tiom kiel ja tiel-sanojen sijaan osoittaakseen astetta, ikään kuin he aina painottaisivat, esim.: Mi estas tiom forta, kiom vi. (olen yhtä vahva kuin sinä). Tuollainen "tiom-kiom-ismi" on täysin vierasta Fundamentolle Zamenhofin kielenkäytölle. Sitä paitsi tiom-kiom-käyttäjät menettävät mahdollisuuden käyttää tiom ja kiom painotukseen.