Tästä sisältöön

Partisiipit ovat sanoja, jotka esittävät tekoa tai tilaa ikään kuin sen subjektin tai objektin ominaisuutena. Partisiippeja muodostetaan erityisillä partisiippisilla jälkiliitteillä. On kuusi partisiippista jälkiliitettä, kolme aktiivin, ANT, INT, ONT, ja kolme passiivin, AT, IT, OT.

Partisiipit adjektiiveina

Aktiivin partisiippi esittää teon tai tilan sen subjektin kuvauksena:

-ANT- teon aikana – teko ei vielä ole loppunut leganta = sellainen, että vielä lukee (lukeva)
-INT- teon jälkeen – teko on jo loppunut leginta = sellainen, että aikaisemmin luki (lukenut).
-ONT- ennen tekoa – teko ei vielä ole alkanut legonta = sellainen, että myöhemmin lukee (lukeva)
  • Viro, kiu ankoraŭ legas, estas leganta viro. - Mies, joka vielä lukee, on lukeva mies.
  • Viro, kiu antaŭe legis, estas leginta viro. - Mies, joka aikaisemmin luki, on lukenut mies.
  • Viro, kiu poste legos, estas legonta viro. - Mies, joka myöhemmin lukee, on lukeva mies.

Passiivin partisiippi esittää teon tai tilan sen objektin kuvauksena:

-AT- teon aikana – teko ei vielä ole loppunut legata = sellainen, että joku sitä lukee (luettava)
-IT- teon jälkeen – teko on jo päättynyt. legita = sellainen, että joku on jo lukenut (luettu)
-OT- ennen tekoa – teko ei vielä ole alkanut. legota = sellainen, että joku sen myöhemmin lukee (luettava)
  • Libro, kiun oni ankoraŭ legas, estas legata libro. - Kirja, jota vielä luetaan, on luettava kirja.
  • Libro, kiun oni antaŭe legis, estas legita libro. - Kirja, joka aikaisemmin luettiin, on luettu kirja.
  • Libro, kiun oni poste legos, estas legota libro. - Kirja, joka myöhemmin luetaan, on luettava kirja.

Passiivin partisiipit ovat mahdollisia vain teoille, joilla voi olla objekti. Ei ole mahdollista sanoa esim. okazata, koska okazi ei koskaan voi saada objektia. Kaikki verbit, joilla on IĜ-jälkiliite ovat intransitiivisia. Siksi ...iĝata, ...iĝita ja ...iĝota eivät koskaan ole mahdollisia.

Partisiippien vokaalit ovat samoja kuin vokaalit verbien päätteissä AS, IS ja OS. Myös merkitykset ovat hyvin samanlaisia, mutta ei täysin. AS määrittää pääasiassa teon nykyaikaa, kun taas ANT ja AT määrittävät kestoa tai toistoa. IS määrittää, että teko tapahtui ennen nykyaikaa, kun taas INT ja IT määrittävät, että teko on täyttynyt, mahdollisesti ennen muuta tekoa. OS määrittää ajan nykyajan jälkeen, kun taas ONT ja OT määrittävät tilan ennen teon alkua, sisältäen usein vivahteen, että on tarkoitus tehdä teko, että sitä suunnitellaan tai, että se tapahtuu pian:

  • Li skribas. - Hän kirjoittaa.

    Kirjoitus tapahtuu nyt tai tavallisesti.

  • Tiam li estis skribanta en sia ĉambro. - Silloin hän oli kirjoittamassa huoneessaan.

    Kirjoittaminen oli jatkuvaa tuossa menneessä ajassa.

  • La letero estis skribata en la paŭzo. - Kirjettä kirjoitettiin tauolla.

    Kirjoittaminen oli jatkuvaa tauolla.

  • Janjo havis en tiu nokto dormon maltrankvilan kaj interrompatan. - Janjolla oli tuona yönä levoton ja katkeileva uni.

    Tapahtui toistuvasti unen keskeytyksiä.

  • Li skribis. - Hän kirjoitti.

    Kirjoittaminen tapahtui aikaisemmin kuin nyt.

  • Kiam li estis skribinta la leteron, li foriris. - Kun hän oli kirjoittanut kirjeen, hän meni pois.

    Kun kirjoittaminen oli loppunut, hän meni pois.

  • Li sendis la skribitan leteron al sia amiko. - Hän lähetti kirjoitetun kirjeen ystävälleen.

    Kirjeen kirjoittaminen tapahtui aikaisemmin kuin lähettäminen.

  • La letero estis skribita en la paŭzo. - Kirje kirjoitettiin tauolla.

    Kirjoittaminen ei tapahtunut ennen taukoa, mutta joskus tauon aikana kirjoittaminen sai päätöksensä. Kirje tuli siis valmiiksi tauolla.

  • Li skribos. - Hän kirjoittaa.

    Kirjoittaminen tapahtuu joskus myöhemmin.

  • Li estis skribonta la leteron, sed devis subite foriri. - Hän aikoi kirjoittaa kirjeen, mutta hänen piti äkkiä poistua.

    Kirjoittaminen oli tarkoitettu, mutta ei kuitenkaan tapahtunut.

  • Sur la tablo kuŝis aro de legotaj leteroj. - Pöydällä oli joukko luettavia kirjeitä.

    Kirjeet odottivat lukemista. Jonkun pitäisi ne lukea, mutta ei vielä ole tehnyt sitä.

Huomautus: Jotkut kokeilevat US-päätettä vastaavilla partisiipeilla, UNT kaj UT: skribunta viro = "viro, kiu skribus", skributa letero = "letero, kiun oni skribus". Tuollaiset partisiipit eivät kuitenkaan kuulu viralliseen esperantoon. Jos niitä käyttää, ei useinkaan onnistu tulemaan ymmärretyksi. Vain pilailukäytössä niitä voi suvaita.

Partisiipit adverbeina

Partisiippi, jolla on E-pääte määrittää lisäteon, joka viittaa lauseen subjektiin. Sen sijaan, että sanoisi kaksi lausetta, yhden kummallekin teolle, yhdistetään kaksi lausetta yhdeksi:

  • Li legis sian libron kaj manĝis samtempe pomon.Manĝante pomon li legis sian libron. - Hän luki kirjaansa ja söi samalla omenaa. → Syöden omenaa hän luki kirjaansa.

    Syöminen jatkui samanaikaisesti lukemisen kanssa.

  • j Li faris sian taskon. Poste li iris hejmen.Farinte sian taskon li iris hejmen. - Hän teki tehtävänsä. Myöhemmin hän meni kotiin. → Tehtyään tehtävänsä hän meni kotiin.

    Tehtävän tekeminen loppui ennen kuin hän meni kotiin.

  • Li intencis skribi leteron. Tial li kolektis siajn skribilojn.Skribonte leteron li kolektis siajn skribilojn. - Hän aikoi kirjoittaa kirjeen. Siksi hän keräsi kynänsä. → Aikoen kirjoittaa kirjeen hän keräsi kynänsä.

    Kirjeen kirjoittaminen oli suunniteltu, mutta ennen kuin se alkoi, tapahtui kerääminen.

  • Ili laboris. Samtempe la mastro rigardis ilin.Ili laboris rigardate de la mastro. - He työskentelivät. Samanaikaisesti mestari katsoi heitä. → He työskentelivät mestarin katsoessa.

    Työskentely ja katsominen tapahtuivat samaan aikaan.

  • Mi tute ne atendis lin, sed li tamen venis al mi.Li venis al mi tute ne atendite. - Minä en ollenkaan odottanut häntä, mutta hän kuitenkin tuli luokseni. → Hän tuli luokseni aivan odottamatta.

    Odottaminen (jota ei tapahtunut) olisi aikaisempi kuin hänen saapumisensa.

  • Oni preskaŭ kaptis lin, sed li forkuris.Kaptote, li forkuris. - Hänet melkein otettiin kiinni, mutta hän pakeni. → Melkein kiinniotettuna, hän pakeni.

    Kun pakeneminen tapahtui, kiinniotto oli aivan lähitulevaisuudessa.

Tuollaiset yhdistetyt lauseet ovat yleisimpiä kirjoitetussa kielessä. Ne esittävät monimutkaisen suhteen useiden asioiden välillä hyvin tiiviissä ja hieman vaikeassa muodossa. Puhuttu kieli ilmaisee usein tuollaisia asioita useammilla sanoilla.

Tuollaisissa lauseissa adverbisen partisiipin pitää merkityksen mukaisesti olla predikaatin subjektin kuvaus:

  • Farinte la taskon li iris hejmen. - Tehtyään tehtävän hän meni kotiin.

    Hän teki tehtävän.

  • Ili laboris rigardate. - He työskentelivät valvottuina.

    Heitä valvottiin.

Älä siis sano: Promenante sur la strato venis subite ideo al mi en la kapon. La subjekto de la predikato venis estas ideo. Lause siis merkitsee, että ajatus oli kävelyllä kadulla, mikä luultavasti ei ollut toivottu merkitys. On tarpeen sanoa: Promenante sur la strato mi subite ekhavis ideon en la kapon. Tai: Kiam mi promenis sur la strato, venis subite ideo al mi en la kapon. (Kun minä olin kävelyllä kadulla, tuli mieleeni äkkiä ajatus.)

Partisiipit substantiiveina

Aktiivin partisiippi, jolla on O-pääte määrittää teon tai tilan epäsuoran subjektin. Passiivin partisiippi, jolla on O-pääte määrittää epäsuoran objektin. Erityissäännön mukaan O-partisiippi normaalisti määrittää henkilöä:

  • skribanto = kirjoittava ihminen, ihminen, joka kirjoittaa
  • skribinto = kirjoittanut ihminen, ihminen, joka aikaisemmin kirjoitti
  • skribonto = kirjoittava ihminen, ihminen, joka myöhemmin kirjoittaa
  • amato = rakastettava ihminen, ihminen, jota joku rakastaa
  • amito = rakastettu ihminen, ihminen, jota joku aikaisemmin rakasti
  • amoto = rakastettava ihminen, ihminen, jota joku myöhemmin rakastaa
  • Kiam Nikodemo batas Jozefon, tiam Nikodemo estas la batanto kaj Jozefo estas la batato. - Kun Nikodemus lyö Josefia, silloin Nikodemus on lyöjä ja Josef on lyöty.
  • La fuĝintoj kolektiĝis sur la kampo.La personoj, kiuj antaŭe fuĝis... - Karkulaiset kerääntyivät kentälle. {1} Ihmiset, jotka aikaisemmin pakenivat...
  • La juĝotoj staris antaŭ la juĝisto.La personoj, kiujn oni intencis juĝi... - Tuomittavat seisoivat tuomarin edessä. {1} Ihmiset, joita aiottiin tuomita...

Ei pidä lisätä jälkiliitettä UL, koska O-partisiipit itsessään määrittävät henkilöitä.

Jos ei ole kyseessä ihminen, vaan esine, tulee käyttää jälkiliitettä : skribitaĵo, legataĵo, plenumitaĵo, plaĉantaĵo. Kuitenkin silloin kun AĴ on läsnä, partisiippinen jälkiliite on usein tarpeeton. Normaalisti riittää skribaĵo, legaĵo, plenumaĵo, plaĉaĵo.

Joskus O-päätteinen partisiippi kuitenkin määrittää persoonattoman asian, joka toteuttaa toiminnon, erityisesti matematiikassa ym.:

  • dividanto = numero, joka jakaa, jakaja
  • dividato = jaettava numero

Substantiivista, joka määrittää ihmisen, voi normaalisti tehdä adjektiivin, joka merkitsee "ihmiseen liittyvä". Tämä ei ole mahdollista substantiivisille partisiipeille, koska A-päätteisillä partisiipeilla on muita merkityksiä.

  • novulonovula kurso = kurssi aloittelijoille.
  • komencantokomencanta kurso = "kurssi, joka aloittaa (jonkin)". Ei siis voi käyttää ilmaisua komencanta kurso merkityksessä "kurssi aloittelijoille", vaan pitää sanoa täsmällisesti kurso por komencantoj (tai mahdollisesti porkomencanta kurso).

Huomautus: Sana Esperanto (isolla alkukirjaimella) oli alunperin partisiippi, jonka merkitys on "toivova ihminen", mutta se on nyt kielen nimi ja sitä ei enää pidetä partisiippina. Voi siis tehdä adjektiivin Esperanta = "esperanton kieleen liittyvä". Sana esperanto (pienellä alkukirjaimella) on kuitenkin partisiippi ja se merkitsee edelleen "toivova ihminen".

Verbien liittomuodot

Apuverbillä esti ja erilaisilla partisiipeilla voi ilmaista hyvin täsmällisesti erilaisia moduksen, ajan, keston, valmistumisen jne. vivahteita. Yksinkertaiset verbit yhdessä päätteiden AS, IS, OS, US ja U kanssa ovat yleisesti suositeltavia, mutta tapauksissa, milloin haluaa yksityiskohtaisesti esitellä tekoa, voi käyttää yhdistettyä muotoa. Periaatteessa voi yhdistää kaikkia sanojen esti (esti, estas, estis, estos, estu, estus) muotoja kaikkien kuuden partisiipin kanssa. Jotkin tuollaiset muodot ovat kuitenkin käytännössä tuskin käyttökelpoisia, koska ne ilmaisevat liian outoja tai liian erityisiä vivahteita. Toiset määrittävät vivahteita, joita tosin tarvitaan, mutta joita varten on usein olemassa muita sopivampia ilmaisutapoja. Seuraavassa on vain muutamia esimerkkejä:

  • Li estas leganta libron. - Hän lukee kirjaa.

    Hänen kirjanlukemisensa tapahtuu nyt.

  • Li estis leganta libron. - Hän oli lukemassa kirjaa.

    Hänen kirjanlukemisensa tapahtui silloin.

  • Li estos leganta libron. - Hän on pian lukemassa kirjaa.

    Hänen kirjan lukemisensa jatkuu silloin.

  • Li estas leginta libron. - Hän on lukenut kirjaa.

    Hänen kirjanlukemisensa on nyt tapahtunut asia.

  • Li estis leginta libron. - Hän oli lukenut kirjaa.

    Hänen kirjanlukemisensa oli silloin jo tapahtunut asia.

  • Li estos leginta libron. - Hän on pian lukenut kirjaa.

    Hänen kirjanlukemisensa on tuona tulevana aikana jo tapahtunut asia.

  • Li estus leginta libron, se... - Hän olisi lukenut kirjaa, jos...

    Hänen kirjanlukemisensa olisi tapahtunut asia, jos...

  • Li estis legonta libron. - Hän oli lukemaisillaan kirjaa.

    Hän oli silloin valmistautunut myöhempään (pikaiseen) kirjan lukemiseen.

  • Li volas esti legonta libron. - Hän haluaa olla valmis lukemaan kirjaa.

    Hän haluaa, että hän olisi valmistautunut myöhempään (pikaiseen) kirjan lukemiseen.

  • La libro estas legata. - Kirjaa luetaan.

    Kirjan lukeminen tapahtuu nyt.

  • La libro estos legata. - Kirjaa luetaan (tulevaisuudessa).

    Kirjan lukeminen tapahtuu silloin.

  • La libro estus legata, se... - Kirjaa luettaisiin, jos...

    Kirjan lukeminen tapahtuisi, jos...

Yhdistettyjä ANT-muotoja tarvitaan hyvin harvoin. Ne ilmoittavat painokkaasti, että jokin on jatkuva, kun jokin muu tapahtuu. Normaalisti tavalliset verbit riittävät. Toisinaan voi käyttää ilmaisua (ĝuste) tiam painottamaan samanaikaisuutta. Yhdistettyjä INT-muotoja tarvitaan useammin. Ne voivat olla hyödyllisiä määrittämään, että teko on tapahtunut ennen toista. Usein asiayhteys kuitenkin määrittää sen tarpeeksi hyvin. Tarvittaessa ilmaisut, joissa on jam, antaŭe, ĵus, post kiam tai antaŭ ol voivat auttaa. Yhdistetyt ONT-muodot ovat käyttökelpoisia määrittämään pian tapahtuvan tai aiotun teon. Myös baldaŭ (pian) ja erilaiset verbit voivat sen määrittää, usein selvemmin.

Yhdistetyt IT-muodot eroavat hieman yhdistetyistä INT-muodoista. Yhdistetty INT-muoto määrittää aina teon, joka tapahtui ennen muuta tekoa. Yhdistetty IT-muoto määrittää teon täyttymisen, tai teon, joka antaa tuloksen. IT-muoto voi kyllä määrittää aikaa, joka on aikaisempi kuin toinen, mutta hyvin usein ei niin ole:

  • Tiam li estis eltrovinta la veron. - Silloin hän oli löytänyt totuuden.

    Totuuden löytäminen tapahtui ehdottomasti ennen tuota aikaa. Jos haluaa ilmaista, että teko juuri silloin täyttyi, pitää käyttää yksinkertaista verbiä: Tiam li eltrovis la veron. (Silloin hän löysi totuuden.)

  • Tiam la vero estis eltrovita. - Silloin totuus oli löytynyt.

    Totuuden löytyminen täyttyi juuri silloin, tai sitä ennen, asiayhteydestä riippuen. Yksinkertaista verbimuotoa passiivin tekoa varten ei ole olemassa, mutta voi sen sijaan käyttää lausetta, jossa on subjektina oni: Tiam oni eltrovis la veron. (Silloin totuus löydettiin).

Joskus voi syntyä sekaannusta, määrittääkö IT-muoto aikaisempaa tekoa tai tekoa, joka on täyttynyt. Silloin voi auttaa itseään lisäilmaisuilla, jotka selvästi määrittävät ajan. Käytännössä kuitenkin tuollaisia selityksiä harvoin tarvitaan: Kiam via domo estis konstruata, mia domo estis jam longe konstruita. Estis konstruita on aikaisempi ajassa kuin estis konstruata. Antaŭe ni iradis en la lernejon kaj iom lernis, kaj poste ni estis konfirmitaj. Estis konfirmitaj on ajassa myöhempi kuin iradis ja lernis.

Joskus ilmaisun esti + partisiippi käytön sijaan muodostetaan suoraan verbi partisiipista, samoin kuin usein muodostetaan suoraan verbi adjektiiveista: estas legantalegantas, estis legontalegontis, estus legintalegintus, estas legatalegatas, estos legitalegitos ym.

Tuollaiset muodot ovat täysin loogisia ja säännöllisiä, mutta valitettavasti niitä on käytännössä hyvin vaikea ymmärtää. Sanan legintos tapaisella näyttää olevan liian paljon informaatiota liian tiiviissä muodossa. Normaalit yhdistetyt muodot sanan esti kanssa ovat soveliaampia tuollaisissa harvinaisissa tapauksissa, kun ei voi käyttää tavallisia yksinkertaisia verbimuotoja (legis, legos jne.).

Sed kelkaj tiaj mallongigitaj formoj efektive praktike iom enuziĝis. Precipe INTUS-formoj estas popularaj. Simpla US-formo estas tute sentempa, sed multaj tamen sentas US-verbojn kiel nuntempajn, kaj uzas INTUS ĉiam, kiam temas pri pasinteco: {1} = {2} Oni povas pli simple diri: {3}

Myös ATAS-muodot ovat melko yleisiä: Bezonatas novaj fortoj en nia organizo. = Estas bezonataj... Serĉatas nova redaktisto por la revuo. = Estas serĉata...

Passiivi

Lauseet, joissa on transitiiviverbi, voi muuttaa aktiivista (normaali lause) passiiviin. Passiivi on ikään kuin käänteinen tapa esittää toiminta. Kun aktiivilauseesta tehdään passiivilause, tapahtuu kolme muutosta:

  • Objektista tulee subjekti (ja se menettää N-päätteensä).
  • Predikaatista tulee liittoverbi: esti + passiivin partisiippi.
  • Aktiivin subjekti katoaa tai siitä tulee de-adverbiaali.

La knabino vidas la domon. - Tyttö näkee talon.

  • la domonla domo
  • vidasestas vidata
  • la knabinode la knabino

La domo estas vidata de la knabino. - Talo näkyy tytölle.

Li batis sian hundon per bastono. - Hän löi koiraansa kepillä.

  • sian hundonlia hundo
  • batisestis batata
  • li voi jäädä pois

Lia hundo estis batata per bastono. - Hänen koiraansa lyötiin kepillä.

Passiivia käytetään siirtämään huomio aktiivin subjektista tekoon. Myös vanha objekti (uusi subjekti) saa lisää huomiota. Passiivia käytetään usein silloin, kun puhutaan hyvin yleisestä asiasta, kun tuskin on olemassa aktiivin subjektia.

Jos haluaa säilyttää passiivilauseessa aktiivin alkuperäisen subjektin, pitää käyttää prepositiota de: Ĝi estis trovita de mia frato. = Mia frato trovis ĝin. (Minun veljeni löysi sen.) La piano estas ludata de vera majstro. = Vera majstro ludas la pianon. (Todellinen mestari soittaa pianoa.) Prepositiolla de on monia merkityksiä, mutta passiivin partisiipin yhteydessä de normaalisti aina määrittää tekijän. Jos kuitenkin on väärinkäsityksen vaara, voi käyttää fare de: Ĝi estis forprenita fare de mi. = Mi forprenis ĝin. (Minä otin sen pois.)

Jos passiivilauseen subjekti on sivulause, infinitiivi tai määrän adverbi (tai määrän adverbinen pikkusana), niin passiivin partisiipilla pitää olla E-pääte: Oni interkonsentis, ke mi faru tion.Estis interkonsentite, ke mi faru tion. Oni ordonis al mi fari tion.Al mi estis ordonite fari tion. Oni atribuis multe (= multon) al tiu rakonto.Multe estis atribuite al tiu rakonto. Joskus transitiivinen verbi esiintyy lauseessa ilman objektia. Jos tuollainen lause passivoidaan, lopputulos on subjektiton passiivilause. Partisiipilla tulee myös silloin olla E-pääte: Oni parolis pri tio.Pri tio estis parolate.

Passiivi – partisiipin valinta

Partisiipin valinta riippuu siitä, mitä haluaa ilmaista. Pitää valita AT-partisiippi, jos on kiinnostunut vähittäisestä teon kestosta, tai jos on kyse teon toistosta. Pitää valita IT-partisiippi, jos teon täyttyminen tai lopputulos on tärkeämpi. Pitää valita OT-partisiippi, jos kyse on tilasta ennen tekoa.

AT
kesto tai toisto
IT
täyttyminen tai lopputulos
OT
tila ennen tekoa

Kun epäröi muotojen AT ja IT välillä, voi käyttää tarkistusilmauksia löytääkseen sopivan vivahteen:

Jos voi lisätä iom post iom, plu kaj plu tai ree kaj ree täysin muuttamatta merkitystä, silloin sopii AT, koska iom post iom ja plu kaj plu painottaa jatkumista, ja ree kaj ree painottaa toistoa.

Jos voi lisätä sanan definitive (lopullisesti) merkitystä tuhoamatta, silloin sopii IT, koska definitive korostaa täyttymistä tai lopputuloksen saavuttamista.

  • Ŝi amis kaj estis [plu kaj plu] amata. - Hän rakasti ja oli [edelleen] rakastettu.
  • Dum la teatraĵo estis [iom post iom] montrata, okazis strangaj aferoj en la salono. - Kun teatteriesitystä [vähitellen] esitettiin, tapahtui outoja asioita salissa.
  • Tiu ĉi komercaĵo estas ĉiam volonte [ree kaj ree] aĉetata de mi. - Tätä tuotetta minä aina mielelläni [kerta toisensa jälkeen] ostan.
  • Mi sciigas, ke de nun la ŝuldoj de mia filo ne estos [ree kaj ree] pagataj de mi. - Minä tiedotan, että tästä lähtien en maksa [kerta toisensa jälkeen] poikani velkoja.
  • Estu trankvila, mia tuta ŝuldo estos [definitive] pagita al vi baldaŭ. - Ole rauhallinen, minun koko velkani [varmasti] maksetaan sinulle pian.
  • Georgo Vaŝington estis [definitive] naskita la dudek duan de Februaro de la jaro mil sepcent tridek dua. - George Washington oli [varmasti] syntynyt 22. helmikuuta vuonna 1732.

Joillakin verbeillä on kaksi erilaista merkitystä ja partisiipin valinta riippuu siitä, kumpaa kahdesta merkityksestä tarkoitetaan. Usein mainittu esimerkki on verbi okupi, joka voi merkitä joko "ottaa valloittaen" tai "pitää valloittaen". Ottaminen on teko, joka on normaalisti hetkellinen ja siksi erityisesti täyttyminen on kiinnostava. Pitäminen on kuitenkin pidempiaikainen asia ja siksi normaalisti kesto on kiinnostavampi. Ottamisen jälkeen kuitenkin seuraa pitäminen ja ennen pitämistä normaalisti tapahtui ottaminen. Siksi sanan okupi yhteydessä voi usein käyttää AT-muotoa tai IT-muotoa mielensä mukaan ilman käytännön eroa: Mi estas tre okupata de mia laboro. = Minun työni nyt "pitää minua" (yhä edelleen), koska se aikaisemmin oli "ottanut minut". Mi estas tre okupita de mia laboro. = Minun työni (peruuttamattomasti) "ottanut minut", ja siksi se nyt "pitää minua". Toinen esimerkki on verbi "kovri": Li kovris la plankon per tapiŝo.La planko estis kovrita (de li) per tapiŝo. Tässä on kyse teon "asettaa lattialle" lopullisesta tuloksesta. Tapiŝo kovris la plankon.La planko estis kovrata de tapiŝo. Tässä on kyse vähittäisestä teon "maata lattialla" jatkumisesta. Useimmiten käytetään IT-muotoa verbeissä kuten okupi ja kovri, mutta voi vapaasti valita riippuen ajatuksesta, mitä haluaa ilmaista.

Joskus pidetään parempana AT-partisiippia, kun teko on vain teoreettinen mahdollisuus, joka ei varmasti toteudu, tai silloin kun teko kielletään, tai jos asiayhteys jotenkin kumoaa täyttymisen ajatuksen: Ŝi estis nun en tia aĝo, ke ŝi devis esti konfirmata. On kyse vain konfirmaation velvoitteesta. Toteutuiko konfirmaatio todella, ei vielä tiedetä. Ili volas, ke tia aŭ alia ŝanĝo estu farata jam nun. Toteutuvatko muutokset, ei vielä tiedetä. La unueco de Esperanto neniam estos rompata. Rikkoutuminen ei koskaan toteudu. Eĉ vulpo plej ruza fine estas kaptata. On kyse aina voimassa olevasta periaatteesta. Jatkumisen ajatus tulee siis tärkeämmäksi kuin täyttymisen ajatus. On kuitenkin myös mahdollista käyttää IT-muotoa tuollaisissa lauseissa. Voi valita vapaasti haluamansa vivahteen mukaan.

Toistuvissa teoissa käytetään normaalisti AT, koska ollaan kiinnostuneita toistumisesta, mutta joskus voidaan keskittyä jokaisen yksittäisen toiston täyttymiseen ja käyttää IT. Jos määritetään tarkka toistojen lukumäärä, täyttymisen ajatuksesta tulee tärkeämpi ja silloin tavallisesti käytetään IT-muotoa: Dum la milito tiu vilaĝo estis ofte prirabata kaj bruligata. Dum la milito tiu vilaĝo estis kvarfoje prirabita kaj bruligita. (Sodan aikana tuo kylä ryöstettiin ja poltettiin neljä kertaa.)

Huomautus: Jotkut esperantistit eivät hyväksy edellisiä periaatteita AT:n ja IT:n valinnasta. Noiden esperantistien mielestä AT:n pitäisi merkitä sen sijaan "juuri silloin" ja IT:n pitäisi heidän mukaansa merkitä vain "ennen kuin silloin". He käyttävät lauseita kuten: Mi estis naskata en Januaro. La ŝlosilo estis perdata hieraŭ. Subite li estis trafata de kuglo. Tuollaista kielenkäyttöä nimitetään sanalla "atismo" (myös "tempismo"). Normaalissa esperantossa käytetään IT tuollaisissa lauseissa ja siksi usein käytetään ilmausta "itismo" (myös "aspektismo". Kysymyksen itismistä ja atismista lopullisesti ratkaisee kolme mallilausetta Fundamentosta: Georgo Vaŝington estis naskita la dudek duan de Februaro de la jaro mil sepcent tridek dua. Li sentis sin tiel malfeliĉa, ke li malbenis la tagon, en kiu li estis naskita. Mia onklo ne mortis per natura morto, sed li tamen ne mortigis sin mem kaj ankaŭ estis mortigita de neniu; unu tagon, promenante apud la reloj de fervojo, li falis sub la radojn de veturanta vagonaro kaj mortiĝis.

Takaisin ylös