Sanalajit
Esperantossa on kahdenlaisia sanoja: päätteellisiä sanoja ja pikkusanoja:
Päätteelliset sanat
Useimmat esperanton sanat ovat päätteellisiä sanoja. Päätteellinen sana muodostuu sanajuuresta (tai useista sanajuurista) + sanaluokan päätteestä, esim: patr/o, roz/o, sun/o, am/o, kol/tuk/o, san/a, verd/a, hel/ruĝ/a, eg/e, aparten/i, bril/as, est/os, rond/ir/as.
Sanajuuret ilmaisevat mitä erilaisimpia asioita: eläimiä, ihmisiä, tekoja, laatuja, abstrakteja asioita, konkreettisia asioita jne. Sanajuuri ei voi esiintyä itsenäisenä sanana, vaan tarvitsee päätteen. On olemassa yhdeksän sanan muodostavaa päätettä: O, A, E, I, AS, IS, OS, US ja U. Jos lisätään joku noista päätteistä sanajuureen, siitä muodostuu sana. Periaatteesta mihin tahansa sanajuureen voi liittää minkä tahansa päätteen: hom/o, hom/a, hom/e, hom/i, hom/as jne., blu/o, blu/a, blu/e, blu/i, blu/as jne., kur/o, kur/a, kur/e, kur/i, kur/as jne.
Joitakin sanajuuria käytetään pääasiassa sanojen koostamisessa. Niitä nimitetään liitteiksi: EBL, UL, MAL, GE ym.
Pikkusana eli partikkeli ei tarvitse päätettä, vaan se voi esiintyä lauseessa sellaisena kuin se on. Pikkusanat ovat rajallinen ryhmä sanoja, jotka osoittavat perusasioita, kieliopillisia suhteita jne. Niitä ovat erityisesti prepositiot, esim. al, de, en; persoonapronominit, esim. mi, vi, ŝi; substantivoidut pikkusanat ja adjektivoidut pikkusanat, esim. kiu, tiu, kio, tio, kia, tia, kies, ties, ambaŭ; numeraalit, esim. unu, du, tri, dek, cent; konjunktiot, esim. kaj, aŭ; subjunktiot, esim. ke, ĉu, se; adverbiset pikkusanat, esim.: kie, tie, for, kiam, tiam, baldaŭ, hodiaŭ, kial, tial, kiel, tiel, kiom, tiom, ankaŭ, eĉ, jes, ne; huudahdukset, esim. adiaŭ, bis, ho.
Pikkusanoista 45:llä näyttää olevan jonkinlaisia päätteitä, näyttävät yhdistetyiltä, mutta eivät ole yhdistettyjä: tio, tia, kio, kie, iu, iel, ĉiam, ĉiom, nenial, nenies ym. Näitä sanoja kutsutaan taulukkosanoiksi (tai korrelatiiveiksi).
Lauseenjäsenet
Lause on jono sanoja, jotka ilmaisevat ajatuksen. Lauseke on sana tai ryhmä sanoja, jotka toimivat lauseessa yhtenä yksikkönä.
Tärkein lauseke on predikaatti. Se on verbi, jolla on joku päätteistä AS, IS, OS, US ja U (normaalisti ei I): iras, sidis, batos, vidus, pensu jne. Predikaatti osoittaa, minkälaisesta teosta tai tilasta on kysymys.
Predikaatti on lauseen ydin. Kaikki muut (pääasialliset) lauseenjäsenet viittaavat eri tavoin predikaattiin. Ne toimivat erilaisina lauseenjäseninä; esim. subjekti, objekti, adverbiaali, vokatiivi, predikatiivi.
-
La junulo legas libron. - Nuorukainen lukee kirjaa.
Verbi legas (lukea) on predikaati. Nuorukainen on subjekti. Libron (Kirjaa) on objekti.
-
Ŝi veturis tutan tagon per sia aŭto. - Hän matkusti koko päivän autollaan.
Lauseke tutan tagon (koko päivän) on akkusatiivinen adverbiaali, joka osoittaa kuinka pitkään teko kesti. Lauseke per sia aŭto (autollaan) on prepositioadverbiaali, joka tiedottaa välineestä, jota tekoa varten käytettiin. Ensimmäisen adverbiaalin tehtävän lauseessa osoittaa akkusatiivin pääte -N. Toisen adverbiaalin tehtävän lauseessa osoittaa prepositio per.
-
Andreo, ĉu vi renkontis Paŭlon hodiaŭ? - Andreo, tapasitko Paulon tänään?
Lauseke Andreo on vokatiivi.
-
La apartamento de Andreo estas malgranda. - Andreon huoneisto on pieni.
Lauseke malgranda (pieni) on subjektinen predikatiivi. Se kuvailee subjektia la apartamento predikaattiverbin estas avulla:
On kolme tapaa osoittaa lauseenjäsen: nominatiivi, akkusatiivin pääte N ja prepositiot.
Lauseke koostuu pääsanasta, johon voi olla liitetty erilaisia kuvauksia:
-
Andreo loĝas en bela apartamento kun du ĉambroj. - Andreo asuu kauniissa huoneistossa, jossa on kaksi huonetta.
Paikan adverbiaalissa substantiivi apartamento (huoneisto) on pääsana. Sitä paitsi adverbiaalilla on adjektiivi, bela (kaunis), joka on pääsanan määre, ja lauseke kun du ĉambroj, joka on substantiivin apartamento täydennys. (Alisteinen lauseke kun du ĉambroj ei viittaa suoraan predikaattiin, vaan on vain osa adverbiaalia en bela apartamento kun du ĉambroj.)
Katso myös kieliopillisten termien luettelo Johdanto-osasta.