11 Pronominit / Kielioppi

Pronomini on pikkusana, joka voi korvata kokonaisen substantiivilausekkeen.

Persoonapronominit

mi: minä ≈ "puhuja"
ni: me ≈ "puhuja ja toinen ihminen / muut ihmiset"
vi: sinä, te ≈ "puhuteltu, puhutellut"
li: hän ≈ "puheena oleva mieshenkilö tai ihminen, jonka sukupuolta ei ole määritetty"
ŝi: hän ≈ "puheena oleva naispuolinen ihminen"
ĝi: se ≈ "puheena oleva asia, eläin tai pikkulapsi"
ili: ne ≈ "puheena olevat asiat, eläimet tai pikkulapset"
oni: persoonaton subjekti ≈ "määrittelemätön ihminen / määrittelemättömät ihmiset"
si: (itseään) ≈ "sama ihminen kuin subjekti", jos se ei ole mi, ni tai vi

Persoonapronominit voivat saada akkusatiivin päätteen N:

Mi amas vin. - Minä rakastan sinua.
Ilin konas Karlo. - Karlo tuntee heidät.
Ĉu vi ĝin vidas? - Näetkö sen?
Elizabeto lavas sin en la lago. - Elisabeth peseytyy järvessä.

Possessiivipronominit

Jos persoonapronomineihin lisätään pääte A, luodaan possessiivipronominit:

mia: "minun"
nia: "meidän"
via: "sinun, teidän"
lia: "hänen" (miespuolinen)
ŝia: "hänen" (naispuolinen)
ĝia: ”sen”
ilia: "heidän"
onia: "persoonattoman subjektin genetiivi"
sia: "itsensä"

Possessiivipronominit voivat saada päätteet J ja N samoin kuin muut adjektiivit: mia ĉambro — miaj ĉambroj — mian ĉambron — miajn ĉambrojn.

Kun possessiivipronomini esiintyy substantiivin edessä, se on määrite, eikä silloin lisätä la-artikkelia. Possessiivipronomini antaa tietoa omistajasta ja se on riittävä tieto ilmaisemaan määräisyyttä. Jos korvataan possessiivipronomini de-ilmaisulla, pitää normaalisti lisätä la: ilia ĉambro = la ĉambro de ili, mia edzo = la edzo de mi.

Kun possessiivipronomini esiintyy yksin ilman jäljessä olevaa substantiivia, se ei ole määrite, eikä osoita määräistä merkitystä. Määräisyyden osoittamiseksi tuolloin normaalisti lisätään la:

Tiu ĉi libro estas mia. - Tämä kirja on minun.
Tiu ĉi libro estas la mia. - Tämä kirja on minun.
Mia aŭto estas difektita. Ni provu la vian. La vian = vian aŭton. - Autoni on rikki. Kokeillaan sinun. La vian = sinun autoasi.

Mutta joskus voi tämän la jättää pois itsenäisen possessiivipronominin edestä, jos asiayhteys on hyvin selvä:

Li pli ŝatas mian domon ol (la) sian. = ...ol sian domon. - Hän pitää enemmän minun talostani kuin omastaan. = ...kuin omasta talostaan.

Muut pronominit

Muitakin pikkusanoja on pronomineina (mutta ei persoonapronomineina), esim. O, U ja ES -loppuiset taulukkosanat ja pikkusana ambaŭ.

Ensimmäinen persoona

Mi

Mi on yksiköllinen (eikä ollenkaan määritä sukupuolta). Puhuja käyttää mi ja mia puhuessaan itsestään. Kieliopissa sitä nimitetään usein "ensimmäiseksi persoonaksi":

Mi venas de la avo, kaj mi iras nun al la onklo. - Tulen isoisän luota, ja menen nyt sedän luokse.
Mi foriras, sed atendu min, ĉar mi baldaŭ revenos. - Lähden pois, mutta odota minua, koska palaan pian.
Por miaj kvar infanoj mi aĉetis dek du pomojn. - Neljälle lapselleni ostin kaksitoista omenaa.
Kiam mi finos mian laboron, mi serĉos mian horloĝon. - Kun lopetan työni, etsin kelloni.
Mi prenos miajn glitilojn kaj iros gliti. - Otan luistimeni ja lähden luistelemaan.

Ni

Ni on monikollinen (eikä ollenkaan määritä sukupuolta). Puhuja käyttää ni ja nia puhuessaan itsestään ja muista ihmisistä. Ni voi merkitä minä ja yksi toinen ihminen, minä ja useita muita ihmisiä, minä ja kaikki muut ihmiset, tai minä ja sinä. Pronomini ni joskus ottaa mukaan kuuntelijan, joskus ei. Ketkä ihmiset otetaan mukaan, voi määrittää vain asiayhteys:

Ni vidas per la okuloj kaj aŭdas per la oreloj. - Näemme silmillä ja kuulemme korvilla.
Ni disiĝis kaj iris en diversajn flankojn: mi iris dekstren, kaj li iris maldekstren. - Erosimme ja menimme eri puolille – minä lähdin oikealla ja hän lähti vasemmalle.

Ni = "minä ja hän".
Kiam vi ekparolis, ni atendis aŭdi ion novan, sed baldaŭ ni vidis, ke ni trompiĝis. - Kun aloit puhua, odotimme kuulevamme jotain uutta, mutta pian huomasimme pettyvämme.

Ni = "minä ja muut ihmiset, mutta ei kuulija".
La nokto estis tiel malluma, ke ni nenion povis vidi eĉ antaŭ nia nazo. - Yö oli niin pimeä, että emme voineet nähdä edes nenäämme pidemmälle.
La junulo aliĝis al nia militistaro kaj kuraĝe batalis kune kun ni kontraŭ niaj malamikoj. - Nuorukainen liittyi sotajoukkoomme ja taisteli rohkeasti yhdessä kanssamme vihollisiamme vastaan.
Kiam vi vidis nin en la salono, li jam antaŭe diris al mi la veron. - Kun näit meidät salongissa, hän oli jo aikaisemmin sanonut minulle totuuden.

Ni = "minä ja hän".

Toinen persoona

Vi

Puhuja käyttää vi- ja via -sanoja puhuakseen henkilöstä tai henkilöistä, joille hän puhuu. Vi ja via voivat käsittää myös muita henkilöitä, jotka jotenkin liittyvät puhuteltavan tai puhuteltavien ryhmään. Kieliopissa tuota nimitetään "toiseksi persoonaksi". Vi-sanaa käytetään samoin sekä yhteen että moniin henkilöihin. Vi on siis joko yksiköllinen tai monikollinen. Vi ei ollenkaan osoita sukupuolta, ja on myös täysin neutraali arvon tai aseman jne. suhteen:

Sinjoro, vi estas neĝentila. - Herra, te olette epäkohtelias.
Sinjoroj, vi estas neĝentilaj. - Herrat, te olette epäkohteliaita.
Vi estas infanoj. - Te olette lapsia.
Ĉu vi amas vian patron? - Rakastatko sinä isääsi?
Via parolo estas tute nekomprenebla kaj viaj leteroj estas ĉiam skribitaj tute nelegeble. - Puheesi on täysin käsittämätöntä ja kirjeesi on aina kirjoitettu lukukelvottomasti.
Sidigu vin, sinjoro! - Istuutukaa, herra!

Kun vi on U-verbin subjekti päälauseessa, se tavallisesti jätetään pois.

Joissakin kielissä käytetään joskus vi-pronominia ihmisistä yleensä. Tähän tarkoitukseen esperantossa käytetään pronominia oni.

Ci

Ci on yksikön puhuttelusana (joka ei ollenkaan määrittele sukupuolta). Ci ja cia ovat olemassa vain teoriassa, eikä niitä käytetä juuri ollenkaan käytännössä. Olisi mahdollista kuvitella ci puhtaasti yksiköllisenä vi , tai läheisenä, henkilökohtaisena (yksikön) vi, tai jopa loukkaavana (yksikön) vi. On kuitenkin tosiasiassa täysin mahdotonta sanoa, mitä vivahdetta se esittää, koska sitä ei juurikaan käytetä. Jotkut kuvittelevat, että aikaisemmin käytettiin ci esperantossa, ja että tuo käyttö on myöhemmin hävinnyt, mutta tosiasiassa ci ei ole koskaan todella käytetty käytännössä. Se on esiintynyt toisinaan kokeellisessa kielenkäytössä ym. Normaalissa esperantossa on aina käytetty vain vi puhuttelusanana.

Kolmas persoona

Kaikkea muuta, joka ei ole mi, ni tai vi (tai ci), nimitetään "kolmanneksi persoonaksi". Pronomineja li, ŝi, ĝi ja ili, ja lia, ŝia, ĝia, ilia, käytetään puhumaan jostakin tunnetusta, joka ei ole puhuja eikä puhuteltu. Oni ja onia käytetään puhuttaessa määrittelemättömästä tai määrittelemättömistä henkilöistä. Si ja sia korvaavat muut kolmannen persoonan pronominit tietyissä tapauksissa.

Li ja ŝi

Li ja ŝi ovat yksiköllisiä. Li ja ŝi käytetään , kun puhutaan yhdestä mieshenkilöstä. Ŝi ja ŝia käytetään yhdestä naishenkilöstä:

Li estas knabo, kaj ŝi estas knabino. - Hän on poika ja hän on tyttö.
Li estas mia onklo. - Hän on setäni.
Ŝi estas mia onklino. - Hän on tätini.
En la salono estis neniu krom li kaj lia fianĉino. - Salongissa ei ollut ketään paitsi hän jä hänen morsiamensa.
Mi renkontis vian patrinon kaj ŝian kolegon. - Minä tapasin äitisi ja hänen kollegansa.

Kun puhutaan henkilöstä, jonka sukupuoli ei ole tunnettu, tai puhutaan yleisesti ihmisestä sukupuolesta riippumatta, normaalisti käytetään li. Li siten saa kaksi merkitystä: mieshenkilö tai ihminen:

Ĉiu, kiu ŝin vidis, povis pensi, ke li vidas la patrinon. - Kaikki, jotka näkivät hänet (naisen), saattoivat ajatella, että hän (mies) näkee äidin.

Li vastaa tässä sanaa ĉiu, siis kaikkia henkilöitä.
Se vi iros al kuracisto, li povos helpi vin. - Jos menet lääkärille, hän voi auttaa sinua.

Kyse on kuka tahansa lääkäri, riippumatta sukupuolesta.

Tuollaista li-sanan käyttöä pidetään joskus sukupuolisena syrjintänä, mutta se on tosiasiassa vain kieliopillinen asia. Li käytetään, ei siksi, että syrjitään naisia, vaan koska li on kaksimerkityksinen: mies ja sukupuolisesti neutraali. Se voi kyllä aiheuttaa joskus epäselvyyksiä. Silloin ei pidä epäröidä ilmaista itseään selvemmin esimerkiksi ŝi tai li, tiu, tiu persono ym.

Huomautus: Jotkut kuitenkaan eivät epäröi ehdottaa uusia pronomineja korvaamaan li-sanan neutraalia käyttöä. Enemmän tai vähemmän kaikkia vapaita konsonantteja + "i" on jo ehdotettu ilman kovin suurta käytännön tulosta. Kuitenkin nykyään voi joskus tavata ŝli ja ri, kun taas toiset vaativat sanoja gi tai ĵi tai vielä joitakin muita.

Ĝi

Ĝi on yksiköllinen. Ĝi- ja ĝia -sanoja käytetään puhuttaessa sukupuoleen liittymättömistä asioista.

La tranĉilo tranĉas bone, ĉar ĝi estas akra. - Veitsi leikkaa hyvin, koska se on terävä.
Trovinte pomon, mi ĝin manĝis. - Löydettyäni omenan, minä söin sen.
Mi disŝiris la leteron kaj disĵetis ĝiajn pecetojn en ĉiujn angulojn de la ĉambro. - Minä revin kirjeen ja heitin sen palaset hajalleen huoneen kaikkiin nurkkiin.

Ĝi-sanaa käytetään myös pikkulapsesta, joka on niin nuori, että sukupuolella ei ole merkitystä. Voi kuitenkin käyttää myös sanaa li, henkilöstä, jonka sukupuoli on tuntematon:

La infano ploras, ĉar ĝi volas manĝi. - Lapsi itkee, koska se haluaa syödä.
Mi montris al la infano, kie kuŝas ĝia pupo. - Minä näytin lapselle, missä hänen nukkensa sijaitsee.

Kuitenkin, jos haluaa erityisesti osoittaa pikkulapsen sukupuolen, tai jos puhutaan vanhemmasta lapsesta, pitää tietenkin käyttää li tai ŝi.

Ĝi käytetään myös puhumaan eläimestä, jopa silloin kun sen sukupuoli on tunnettu:

"Pip, pip!" diris subite malgranda muso, kiu elkuris, kaj post ĝi venis ankoraŭ unu. - "Pip, pip!" sanoi äkkiä pieni hiiri, joka juoksi pois, ja sen jäljessä tuli vielä yksi.
Mi frapos vian ĉevalon sur la kapon tiel, ke ĝi falos senviva. - Minä lyön hevostasi päähän niin, että se kaatuu kuolleena.

Erityistapauksissa, kun voisi tulla väärinymmärryksiä, voi kuitenkin käyttää li tai ŝi

Ĝi voi myös edustaa yksiköllisiä ryhmäsanoja kuten: familio, popolo, armeo ym.:

Hodiaŭ la problemo interesas la publikon, morgaŭ ĝi povas esti indiferenta pri ĝi. - Tänään ongelma kiinnostaa yleisöä, huomenna se voi suhtautua siihen välinpitämättömästi.

Ensimmäinen ĝi edustaa yleisöä (useita henkilöitä). (Toinen ĝi on mainittu ongelma.)

Ĝi edustaa tavallisesti esinettä, eläintä tai muuta selvästi määriteltyä asiaa. Tio-sanaa käytetään abstrakteista suhteista, edustamaan koko lausetta, tai määrittelemättömistä asioista (= tiu afero):

— Ŝi forvojaĝis. — Jes, mi tion scias. = Jes, mi scias, ke ŝi forvojaĝis. - — Hän matkusti pois. — Kyllä, minä tiedän sen. = Kyllä, minä tiedän, että hän matkusti pois.

Ili

Ili on monikollinen. Ili ja ilia sanoja käytetään puhuttaessa useista tunnetuista asioista tai henkilöistä (joihin ei sisälly puhuja eikä kuulija). Ili ei määritä sukupuolta:

Kie estas la knaboj? Ili estas en la ĝardeno. - Missä pojat ovat? He ovat puutarhassa.
Kie estas la knabinoj? Ili ankaŭ estas en la ĝardeno. - Missä tytöt ovat? He ovat myös puutarhassa.
Kie estas la tranĉiloj? Ili kuŝas sur la tablo. - Missä veitset ovat? Ne ovat pöydällä.
Donu al la birdoj akvon, ĉar ili volas trinki. - Anna linnuille vettä, koska ne haluavat juoda.
Sinjoro Petro kaj lia edzino tre amas miajn infanojn; mi ankaŭ tre amas iliajn infanojn. - Herra Petro ja hänen puolisonsa rakastavat paljon minun lapsiani; minä rakastan myös paljon heidän lapsiaan.

Joissakin kielissä käytetään joskus ili-pronominia määrittelemättömistä ihmisistä. Esperantossa täytyy silloin käyttää oni.

Oni

Oni ja onia ovat määrittelemättömiä pronomineja, joita käytetään, kun puhutaan kaikenlaisista ihmisistä, monista tai muutamista määrittelemättömistä ihmisistä, kun ei ole tärkeää, mistä ihmisistä on kyse ym. Oni on normaalisti yksiköllinen, mutta voi olla myös monikollinen. Oni ei ollenkaan määrittele sukupuolta:

En malbona vetero oni povas facile malvarmumi. - Huonossa säässä voi helposti kylmettyä.
Kiam oni estas riĉa (aŭ riĉaj), oni havas multajn amikojn. - Kun on rikas, on paljon ystäviä. (Rikkailla on paljon ystäviä.)
Oni diras, ke la vero ĉiam venkas. - Sanotaan, että totuus voittaa aina.
Kun bruo oni malfermis la pordegon, kaj la kaleŝo enveturis en la korton. - Portti avattiin kolistellen ja vaunut ajoivat pihalle.
Oni tiel malhelpis al mi, ke mi malbonigis mian tutan laboron. - Minua estettiin niin, että tärvelin koko työni.
La malpura aero malsanigas onin. - Saastunut ilma sairastuttaa.
Kiam oni venas al tiu urbo, oni devas atenti pri la krimuloj. Ili kapablas ŝteli eĉ oniajn vestaĵojn. - Kun tulee kaupunkiin, täytyy varautua rikollisiin. He voivat varastaa jopa vaatteet päältä.
Ne kritiku onin, ĉar oni povas ankaŭ vin kritiki. - Älä arvostele, koska myös sinua voi arvostella.

Käytännössä esiintyy hyvin harvoin tapauksia, joissa voi käyttää onin ja onia. Harvinaisuuden vuoksi, jotkut pitävät näitä muotoja outoina ja välttävät niiden käyttöä, silloinkin kun ne voisivat olla hyödyllisiä.

Si

Si ja sia ovat erityisiä kolmannen persoonan pronomineja, joita tietyissä tilanteissa pitää käyttää tavallisten kolmannen persoonan pronominien sijaan. Si on milloin yksilöllinen, milloin monikollinen, riippuen siitä, mitä se edustaa. Si itsessään ei määritä sukupuolta.

Usein käy niin, että se, joka toimii subjektina, esiintyy toisessa tehtävässä samassa lauseessa. Jos subjekti on mi, ni tai vi (tai ci), yksinkertaisesti toistetaan sama pronomini:

Mi lavas min. - Pesen itseni

Kaksi mi-sanaa on sama henkilö.
Mi vidas mian fraton. - Näen veljeni.

Mi ja mia määrittävät samaa henkilöä.

Ni lavas nin. - Pesemme itsemme.

Kaksi ni-sanaa ovat samoja henkilöitä.
Ni vidas niajn fratojn. - Näemme veljemme.

Ni ja nia viittaavat samoihin henkilöihin.

Vi lavas vin. - Pesemme itsemme.

Kaksi vi ovat sama henkilö / samoja henkilöjä.
Vi vidas viajn fratojn. - Näet veljesi.

Vi ja via viittaavat samaan henkilöön / samoihin henkilöihin.

Jos kuitenkin subjekti on kolmannen persoonan (ei puhuja, eikä kuulija), täytyy käyttää si toista tehtävää varten. Jos käyttää esim. li sekä subjektina että muussa tehtävässä, silloin on kyse ehdottomasti kahdesta eri miehestä. Sama pätee sanoille ŝi, ĝi ja ili:

Ŝi lavas ŝin. - Hän pesee häntä.

Yksi nainen pesee toista naista.
Ŝi lavas sin. - Hän pesee itseään.

Yksi nainen pesee omaa ruumistaan. Ŝi ja sin viittaavat samaan henkilöön.
Ŝi vidas ŝian patrinon. - Hän näkee hänen äidin.

Yksi nainen näkee toisen naisen äidin.
Ŝi vidas sian patrinon. - Hän näkee äitinsä.

Yksi nainen näkee oman äitinsä.
La virino serĉas ŝian filon. - Nainen etsii hänen poikaa.

Nainen etsii toisen naisen poikaa.
La virino serĉas sian filon. - Nainen etsii poikaansa.

Nainen etsii omaa poikaansa.

Li lavas lin. - Hän pesee häntä.

Yksi mies pesee toista miestä.
Li lavas sin. - Hän pesee itseään

Yksi mies pesee omaa ruumistaan. Li ja sin viittaavat samaan henkilöön.

Ĝi lavas ĝin. - Se pesee sitä.

Yksi eläin pesee toista eläintä (tai esinettä).
Ĝi lavas sin. - Se pesee itsensä.

Yksi eläin pesee omaa ruumistaan. Ĝi ja sin viittaavat samaan eläimeen.
La hundo ludas per sia pilko. - Koira leikkii pallollaan.

Koira leikkii omalla pallolla.

Ili lavas ilin. - He pesevät heitä.

Ryhmä ihmisiä tai eläimiä pesevät toista ryhmää.
Ili lavas sin. - He pesevät itseään.

Yksi ryhmä pesee omia ruumiitaan. Ili ja sin viittaavat samaan ryhmään.
La naĝintoj ne trovas siajn vestaĵojn. - Uimassa olleet eivät löydä vaatteitaan.

Uimassa olleet eivät löydä omia vaatteitaan.

Oni ne forgesas facile sian unuan amon. - Ei helposti unohda ensimmäistä rakkauttaan.

Si ei voi olla subjekti

Si ei voi koskaan olla itse subjekti, eikä subjektin osa, koska silloin si edustaisi itseään. Samoin sia ei voi olla subjektin osa. Lauseet kuten: Si manĝas. Mi kaj si dancas. Petro kaj si fiŝkaptas. Mia kaj sia fratoj estas samklasanoj. Sia edzino estis kisata de li. Ne diru do: Karlo kaj sia frato promenas en la parko. eivät ole mahdollisia. Jos sanottaisiin tuollainen lause, luultavasti tarkoitettaisiin, että sia edustaisi Karloa, mutta subjektihan ei ole Karlo, vaan Karlo kaj sia frato. Sano: Karlo kaj lia frato promenas en la parko. Kuitenkin voi käyttää si, jos muutetaan lausetta näin: Karlo kun sia frato promenas en la parko. Nyt subjekti on Karlo, ja sia edustaa oikein Karloa.

Si passiivilauseessa

Si ja sia edustavat kieliopillista subjektia. Se on voimassa myös passiivilauseissa, vaikka kieliopillinen subjekti ei olekaan toimija tuollaisissa lauseissa:

Ŝi estas amata de siaj instruistinoj. - Hän on opettajiensa rakastama.
Karlo estis akompanata de Petro al sia domo. = ...al la domo de Karlo. - Karloa saattoi Petro hänen kotiinsa. = ...Karlon kotiin.
Karlo estis akompanata de Petro al lia domo. = ...al la domo de Petro. - Karloa saattoi Petro hänen kotiin. = ...Petron kotiin.
Li sendas leteron al sia kuzo. → Letero estas sendata de li al lia (propra) kuzo. - Hän lähettää kirjeen serkulleen. → Kirje lähetetään häneltä hänen (omalle) serkulleen.

Passiivilauseessa ei voi sanoa al sia kuzo, koska silloin olisi kyse kirjeen serkusta.

Sivulause

Sivulauseen predikaatilla on oma subjekti. Jos käytetään si(a) sivulauseessa, sen pitää aina esittää sivulauseen subjektia, eikä päälauseen subjektia:

Elizabeto rigardis la viron, kiu kombis al si la harojn. - Elisabeth katsoi miestä, joka kampasi hiuksiaan.

Mies kampasi omia hiuksiaan (ei Elisabethin). Si edustaa kombis-verbin subjektia, nimittäin kiu (ja kiu edustavat miestä).
Karlo kaj Petro diris, ke la infanoj jam vestis sin. - Karlo ja Petro sanoivat, että lapset pukivat jo itsensä.

Lapset pukivat omat ruumiinsa (Ei Karlon ja Petron).
Li vidis, ke la hundo ludas per sia pilko. - Hän näki, että koira leikkii pallollaan.

Pallo kuuluu koiralle (sivulauseen subjekti).
Abimeleĥ, la reĝo de la Filiŝtoj, rigardis tra la fenestro, kaj vidis, ke Isaak amuziĝas kun sia edzino Rebeka. - Abimeleĥ, filistealaisten kuningas, katsoi ikkunasta, ja näki, että Isaak huvitteli puolisonsa Rebekan kanssa.

Rebeka on Isaakin puoliso (amuziĝas-verbin subjekti), ei Abimeleĥin (vidis-verbin subjekti). Jos kyseessä olisi Abimeleĥin puoliso, sanottaisiin lia edzino.
Mia avo diris, ke li tre amis sian patrinon. - Isoisäni sanoi, että hän rakasti paljon äitiään.

Sian edustaa amis-verbin subjektia, li, joka voi olla sama kuin mia avo, mutta joka voi olla myös muu mies.

Si ei voi olla itse subjekti. Ei myöskään voi käyttää si sivulauseen subjektina, eikä sivulauseen subjektin osana, tarkoituksella, että si edustaisi päälauseen subjektia. Ei ole mahdollista: Karlo diris, ke si venos morgaŭ. Eikä: Karlo diris, ke sia frato venos morgaŭ. Si edustaa sivulauseessa aina sivulauseen subjektia itse. Täytyy sanoa: Karlo diris, ke li venos... / ke lia frato venos... Ei myöskään ole mahdollista Ŝi sentis, ke pluvas sur sin. Täytyy sanoa: Ŝi sentis, ke pluvas sur ŝin.

A-päätteinen partisiippi on ikään kuin sivulause:

Li ekvidis la anĝelon de la Eternulo, starantan sur la vojo kun elingigita glavo en sia mano. - Hän näki äkkiä Jahven enkelin, seisomassa tiellä paljastettu miekka kädessään.

Enkeli seisoi miekka kädessään.
Karlo promenis kun virino vestita per sia plej bela vesto. - Karlo oli kävelyllä naisen kanssa, joka oli pukeutunut parhaimpaan pukuunsa.

Hän oli puettu kauneimmalla puvullaan.

Myös vertailevat ilmaukset, joita edeltää kiel tai ol ovat ikään kuin sivulauseita. Si tuollaisen vertailevan ilmauksen sisällä tulee edustaa poisjätetyn, mutta asiayhteydestä ymmärretyn verbin subjektia:

Ŝi amas lin kiel sin mem. - Nainen rakastaa miestä kuin itseään.

Nainen rakastaa miestä, kuin nainen rakastaa itseään.
Ŝi estas tiel saĝa kiel ŝia fratino. - Hän on yhtä viisas kuin sisarensa.

Myös hänen sisarensa on viisas.
Li punis ilin same kiel siajn fratojn. - Hän rankaisi heitä samoin kuin veljiään.

Hän rankaisi myös veljiään.
Ŝi amas lin pli ol sin mem. - Nainen rakastaa miestä enemmän kuin itseään.

Nainen rakastaa miestä enemmän kuin nainen rakastaa itseään.
Li estas pli aĝa ol lia frato. - Hän on vanhempi kuin veljensä.

Hänen veljensä on vanha (mutta ei niin vanha).

Mutkikasta jäljessä tulevaa määrettä tai substantiivin lisäystä voi pitää sivulauseena yhdessä poisjätetyn ja asiayhteydestä ymmärretyn verbin kanssa. Silloin si voi edustaa poisjätetyn verbin subjektia. Tuo subjekti on aina identtinen edeltävän substantiivin kanssa. Tuollaisten lauseiden käyttö on kuitenkin epäyhtenäistä:

Ili vizitis muzeon faman pro siaj belaj pentraĵoj. = ...muzeon, kiu estas fama pro siaj belaj pentraĵoj. - He vierailivat kuuluisassa museossa sen kauniiden maalausten vuoksi. = ...museossa, joka on kuuluisa kauniiden maalaustensa vuoksi.

Maalauksen kuuluvat museolle.
Picasso vizitis muzeon faman pro liaj pentraĵoj. = ...muzeon, kiu estas fama pro liaj pentraĵoj. - Picasso vieraili museossa, joka oli kuuluisa hänen maalaustensa vuoksi.

Maalaukset ovat Picasson.
Ŝi vidis soldaton kun sia pafilo en la mano. = ...soldaton, kiu staris kun sia pafilo en la mano. - Hän näki sotilaan ase kädessään. = ...sotilaan, joka seisoi oma ase kädessä.

Infinitiivi

Jos käytetään si yhdessä infinitiiviverbin kanssa, si edustaa infinitiivin epäsuoraa subjektia. Useimmiten tuo epäsuora subjekti on sama kuin predikaatin subjekti, mutta ei aina:

Ĉiu homo devas zorgi pri si mem. - Kaikkien ihmisten pitää huolehtia itsestään.

Si edustaa zorgi-verbin subjektia. Se on identtinen devas-sanan subjektin kanssa.
La sinjoro ordonis al la servisto vesti sin. - Herra määräsi palvelijan pukeutumaan.

Vesti-verbin epäsuora subjekti on la servisto. Sin edustaa palvelijaa.
La sinjoro ordonis al la servisto vesti lin. - Herra määräsi palvelijan pukemaan hänet.

Palvelijan ei tule pukea itseään, vaan toisen miehen, todennäköisimmin herran.

Jos infinitiivin epäsuora subjekti ei ole läsnä lauseessa, ja jos se ei ollenkaan ole tärkeä, annetaan normaalisti si-sanan edustaa predikaatin subjektia:

La reĝo sendis voki sian kuraciston. - Kuningas lähetti kutsumaan lääkärinsä.

Voki-verbin epäsuora subjekti ei ole mukana lauseessa, ja ei ole tärkeä. Sia voi siten edustaa kuningasta. Sendis voki-lauseketta käsitellään yhtenä verbinä, jolla on vain yksi subjekti, kuningas.
La reĝo sendis la serviston voki lian kuraciston. - Kuningas lähetti palvelijan kutsumaan hänen lääkärinsä.

Tässä voki-verbin subjekti (palvelija) on läsnä. Jos sanottaisiin sian kuraciston, palvelijan pitäisi kutsua oma lääkärinsä, ei kuninkaan.

Toiminnan substantiivi

Jos substantiivi on selkeästi toiminnallinen ja jos sen epäsuora subjekti on läsnä, si edustaa normaalisti tuota subjektia. Säännöt ovat kuitenkin joustavia:

Petro pacience aŭskultis la plendadon de Karlo pri ĉiuj siaj problemoj. - Petro kuunteli kärsivällisesti Karlon valitusta kaikista ongelmistaan.

Karlo valitti kaikista ongelmistaan. Ongelmat ovat Karlon ( plendado-verbin epäsuora subjekti), ei Petron (joka on aŭskultis-verbin subjekti).

Kun sia sijaitsee toimintasubstantiivin edessä sen määreenä, se edustaa aina predikaatin subjektia:

Karlo rakontis al Eva pri sia vojaĝo al Azio. - Karlo kertoi Evalle matkastaan Aasiaan.

Karlo matkusti Aasiaan.
Karlo demandis al Eva pri ŝia vojaĝo al Eŭropo. - Karlo kysyi Eevalta hänen matkastaan Eurooppaan.

Eva matkusti Eurooppaan.

Si(a) vakiintuneissa ilmauksissa

Joissakin vakiintuneissa ilmauksissa si(a) ei noudata tavallisia sääntöjä:

siatempe = "siihen aikaan, kyseisenä aikana, sopivana aikana". Kun siatempe saa tämän erityismerkityksen, sanotaan aina siatempe riippumatta subjektista: Mi volis siatempe proponi regulon. Tiam mi donos al via lando pluvon siatempe.
Substantiivi + en si = "...sellainen kuin se on". Kun on kyse tällaisesta erityismerkityksestä, käytetään si vaikka kyseinen asia ei ole subjekti: Se oni rigardas la aferon en si, oni vidas... = Jos katsoo asiaa sellaisena, kuin se on...